polvikipu, liikuntavamma
Kuva Shutterstock

Kenen tahansa polvi voi pettää. Lue, kuinka asiantuntija neuvoo hoitamaan vaivaa itse ja koska tarvitaan kirurgin veistä.

Parhaiten polvi kestää, kun tarjoat sille liikettä ja pidät painon normaalina. Polvi kantaa koko painomme yhdessä lonkkanivelen kanssa. Kuormitus on sen verran suuri, että polvi kipeytyy herkästi ihan tavallisessa arkikäytössä.

Kun painon päälle tulee vielä liike, seurauksena saattaa olla venähdyksiä, nyrjähdyksiä ja vakavampia vammoja.

Kaikille polvivammoille emme itse mahda mitään: ikää tulee väistämättä, eikä vanhemmilta perittyjä geenejä voi valita. Sukupuolikin on se, mikä on. Naisilla on miehiä enemmän nivelrikkoa ja kipuja polvissa, miehet taas satuttavat jalkansa useammin.

Kipuja ja vammoja voi ehkäistä vahvistamalla polvea liikuttavia lihaksia ja hiomalla lajitekniikkaa. Teetpä mitä tahansa raskasta, alkulämmittely suojaa ja tukee lihaksia, kun veri kiertää ja lihakset ovat lämpimät.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Polvivaivaisen voimajumppa
Liikunta
Polvivaivaisen voimajumppa

MYYTTI 1: Vain kirurgin veitsi vie kivut.

Joskus. Polvileikkausten määrä on vähentynyt, mutta niillä on edelleen paikkansa.

Polven tähystysleikkauksia tehdään vähemmän, koska suomalaistutkimus todisti useimmat ikääntymiseen liittyvät polvikierukan korjaukset turhiksi. Vähintäänkin yhtä tehokasta on reisien lihasvoiman parantaminen, liikunta, painon pudotus ja tarvittaessa tulehduskipulääke.

Polven tähystysleikkaus tehdään, jos on saanut tapaturmassa pahan polvivaurion: korjataan eturistiside, kiinnitetään irtonainen kierukka tai korjataan rustovaurioita. Myös irtonaisten rustovaurioiden hoito voi olla hyödyksi. Polvileikkaukset tehdään kudoksia säästäen. Se vähentää nivelrikon riskiä myöhemmin.

Polven nivelrikon takia Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 tekonivelleikkausta. Tekonivelen asennusta pyritään siirtämään mahdollisimman myöhäiseksi, sillä ne ovat kuluvaa tavaraa. Ennen leikkausta nivelrikkoa hoidetaan tulehduskipulääkkeillä ja hyaluronaattipistoksilla sekä liikunnalla ja reisilihasharjoittelulla..

MYYTTI 2: Kipeällä polvella ei saa liikkua.

Väärin. Polven nivelrustot ja lihasharjoittelulla. ympäröivät lihakset tarvitsevat kohtuullista liikettä vahvistuakseen.

Polvikipua on vähintään joka toisella joskus. Paikalleen ei kuitenkaan pidä jäädä, muuten lihakset surkastuvat käytön puutteesta ja kivut vain lisääntyvät.

Tärkein lihas on nelipäinen reisilihas, mutta oleellisia ovat myös reiden takaosan lihakset, joiden kunnosta huolehtiminen pitää polven kunnossa ja toiminnassa.

Lihasvoima on huipussaan 30-vuotiaana, jonka jälkeen se vähenee noin prosentin vuosivauhdilla.

Voimaharjoittelu kuitenkin kannattaa minkä ikäisenä tahansa.

Ikä ei anna vapautusta lihastreenistä, päinvastoin. Silloin juuri voimaa tarvitaankin. Lihasvoiman

kasvattamiseen tarvittavat harjoituskerrat ovat samat iästä riippumatta. Se vaatii 3–4 liikuntakertaa viikossa, 20–60 minuuttia kerrallaan. Vastuksen määrä sen sijaan on syytä säätää ikään ja kuntoon sopivaksi tarvittaessa kuntosaliohjaajan tai fysioterapeutin ohjaamana.

MYYTTI 3: Liikkujan polvet ovat suurimmassa vaarassa.

Kyllä osittain. Enimmäkseen nivelet nauttivat liikkeestä, mutta etenkin vauhdikkaiden joukkuelajien ja voimailulajien harrastajien polvet ovat kovilla.

Uudet kengän, juokseminen tai hyppiminen saattavat aiheuttaa polven lihaksiin rasitusvamman. Se paranee särkylääkkeillä, levolla, kevyellä liikunnalla ja venyttelyllä. Jos jalat eivät totu uusiin kenkiin tai lenkkareihin, satsaus toisenlaisiin maksaa itsensä takaisin.

Polvituet eivät urheillessa estä vammoja. Sen sijaan kuntoutuksessa niistä voi olla apua. Polven nivelrikossa elastisia tai kuormitusta siirtäviä tukia voi kokeilla liikkeen aiheuttaman kivun lievitykseen.

Tukea ei pidä käyttää, kun istuu pitkään, esimerkiksi lentokoneessa. Polvituki lisää laskimoveritulpan riskiä.

Tyypillinen vamma pallopeleissä on nivelkierukan repeämä. Se syntyy, kun polveen tulee vauhdikkaassa liikkeessä isku sivulta. Ensiavuksi käy kylmäpussi ja lepo. Pieni kierukkavamma paranee usein itsestään muutamassa viikossa. Toipumista edistää polven ojentajalihasten treenaus. Joskus tarvitaan tähystysleikkaus.

Voimailulajeissa nivelrustoon kohdistuu kova hetkellinen kuormitus. Nivelrusto on parantumatonta kudosta, joten sen vauriota ei pystytä korjaamaan. Rustosiirteet ovat uusi, mutta harvoin sopiva hoitomuoto. Tulehduskipulääke lievittää ärsytystä. Niveleen pistetty hyaluronaatti lisää ruston kimmoisuutta ja vähentää tulehdusta.

MYYTTI 4: Leikattu polvi ei toivu täysin koskaan.

Väärin useimmiten. Polvileikkauksista toivutaan yleensä hyvin, etenkin kun muistaa oman harjoittelun tärkeyden.

Leikattu polvi ei estä liikuntaa, päinvastoin se suorastaan janoaa sitä. Suurin osa paranee polvileikkauksista hyvin. Ilman omaa treenausta paraneminen ei kuitenkaan onnistu.

Vanhoihin liikuntatottumuksiinsa saa palata, kun polvi on kivuton ja saanut voimansa ja liikkuvuutensa takaisin. Terve polvi ei turpoa eikä siihen kerry nestettä.

Leikattu polvi ei estä mitään lajia, jos polvi ei jää löysäksi tai jäykäksi. Silti varsinkin joukkuelajien edustajat joutuvat joskus sopeutumaan uuteen liikuntamuotoon. Vauhti yhdistettynä polveen kohdistuvaan kuormitukseen voi olla liikaa. Elimistö tottuu uuden lajin vaatimuksiin 6–12 kuukaudessa.

MYYTTI 5: Polvi pysyy kunnossa ruokavalinnoilla.

Osittain totta. Normaalipainoisena pysyminen tai ylipainon pudottaminen ovat parhaita keinoja pitää polvet kunnossa.

Polvi kiittää, kun sen päälle laskettava paino on kohtuullinen. Monipuolinen, kasvisvoittoinen

ruoka on paras vaihtoehto – se hoitaa myös sydäntä, aivoja ja verenkiertoa. Mikään yksittäinen ruoka-aine ei tuo niveliin lisää notkeutta.

Laihduttamisessa pitää ensin kiinnittää huomiota ruoan laatuun ja määrään. Vasta ruokaremontin jälkeen on liikunnan lisäämisen aika.

Ravintoainelisistä ja luontaistuotteista vain hyaluronaatin tehosta on jonkin verran näyttöä. Alunperin kukonhelttauutteesta valmistettu, nivelen sisään ruiskutettava hyaluronaatti saattaa lievittää polven nivelrikon aiheuttamia kipuja. Muihin niveloireisiin kuin polven nivelrikkoon hyaluronaatista ei ole näyttöä.

Glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin tehosta puuttuu luotettava näyttö. Glukosamiinia voi halutessaan kokeilla 4–6 viikon kuurina. Jos se ei auta, pillerit kannattaa hylätä.

MYYTTI 6: Rankka treenaus nopeuttaa paranemista.

Väärin. Polvileikkauksen tai vamman jälkeen treenaaminen tulee aloittaa varovaisesti ja nostaa rasitusta pikkuhiljaa.

Polven tekonivelleikkauksesta noustaan ylös jo seuraavana päivänä. Liike on oleellinen osa kuntoutusta. Muissa polvileikkauksissa jalka pidetään levossa yksilöllisesti sovitun ajan. Paikallaan liikeharjoituksia

saa tehdä, kunhan ei ylitä sairaalassa määriteltyä taivutuskulmaa.

Esimerkiksi eturistisiteen korjauksen jälkeen potilas saa mukaansa yksityiskohtaisen puolen vuoden treeniohjelman.

Liika rehkiminen ei nopeuta paranemista vaan voi päinvastoin tehdä suurtakin vahinkoa, kun kudokset eivät ole vielä hitsautuneet kiinni. Hyviä lajeja polven vetreyttämiseen ovat kävely, pyöräily ja hiihto. Vesi pehmentää liikkeitä, siksi uiminen, vesijuoksu ja allasjumppa ovat suositeltavia.

Jumppakuminauha on apuna reisi- ja ojentajalihasten vahvistamisessa. Kuntosalilla kuormitusta pitää nostaa vähitellen.

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, Helsinki Hospital.

Testaa liikutko sopivasti?

  • Rasitus on sopiva, jos polvessa tuntuu korkeintaan lievää kipua ennen liikuntaa ja se palautuu samalle tasolle 2–3 tunnissa liikunnan jälkeen.
  • Liikunta oli nivelille liian rajua, jos kivut lisääntyvät eivätkä palaudu normaalitasolle.
Vierailija

Mikä on paras hoito polvikipuun?

Minulla pysähtyi nivelrikko 10 vuotta sitten, kun aloitin viljattoman ruokavalion. Purkista syön C D Beet Magnesium Jos ravintoaineiden saanti syystä tai toisesta heikkenee, kudoksen hajoaminen voittaa uudistumisen ja kudos alkaa haurastua. Kansanomaisesti tätä kutsutaan elimistön "kulumiseksi". http://personal.inet.fi/koti/remeli/skolioosi.htm#Nivelrikko
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.