Hyvällä mielellä ei voi olla ilman mielihyvähormoneita. Mutta niitä saa aina lisää, vaikka kosketuksesta, saunasta tai pururadalta. Kokeile, vaikutus voi muuttaa mielesi!

Mielihyvä on kemiaa. Mielihyvähormonit puuttuvat peliin aina kun meistä tuntuu mukavalta, jännittävältä tai taivaalliselta. Mutta jos pelkkä mielihyvä riittäisi tekemään meidät onnellisiksi, voisimme vain ottaa tupakan, panna palamaan ja olla onnellisia. Tupakka lisää dopamiinin määrää aivoissamme ja aiheuttaa mielihyvän tunteen – mutta tupakka ei tee onnelliseksi. Onnellisuuden tutkijat sanovat, että onni on muutakin kuin onnen tunnetta.

Mutta eivät mielihyvähormonitkaan tarjoa vain hetken viihdykettä, sillä pohjimmiltaan ne koettavat näyttää meille, mistä onnellisuus on tehty. Dopamiini ohjaa meitä kohti hyvää, serotoniin tasoittaa elämän myrskyjä ja oksitosiini liittää meidät muihin ihmisiin.
 

Nautintoa ja merkitystä


Aina kun teemme jotakin nautinnollista tai mieltä kiihottavaa, dopamiinihormoni on jollakin tavalla mukana. Kun ihmiset nykyään menevät konserttiin tai tanssimaan tai hyppäämään laskuvarjolla, he sanovat hakevansa vain dopamiiniannoksensa. Myös nautintoaineet tupakasta kokaiiniin vaikuttavat keskushermostoon dopamiinin kautta.

Viime vuosina on kuitenkin opittu, että dopamiini on paljon muutakin kuin mielihyvän tuottaja. Se on pikemminkin opettaja, joka näyttää mitä ihmisen kannattaa tehdä selviytyäkseen hengissä. Kun syömme tai rakastelemme, dopamiinitasomme nousevat ja tekevät näistä kokemuksista miellyttäviä. Kun koemme jotakin epämiellyttävää, dopamiini aktivoituu toisella tavalla, ja opimme välttämään näitä asioita.

Dopamiinin mielihyvää tuottava vaikutus ulottuu syvälle: koemme ensimmäisen dopamiinimyrskymme, kun katsomme vauvana äitimme hymyileviä kasvoja ja painaudumme vasten hänen lämmintä syliään.

Koska dopamiinin vaikutus lähtee syvältä, myös sen vaikutukset elämäämme voivat olla järisyttäviä. Se on aine, joka pitää meidät käynnissä. Kuorruttamalla hyvät asiat mielihyvällä, se suuntaa toimintaamme ja antaa niille merkityksen. Eläinkokeet vahvistavat tämän näkemyksen. Jos hiireltä tuhotaan dopamiinia tuhoavat aivosolut kokonaan, se menettää kiinnostuksensa kaikkeen. Se syö, jos sitä syötetään, mutta sillä ei ole motivaatiota syödä itse. 

Dopamiini aktivoituu myös silloin, kun koemme jotakin uutta. Emme kiinnitä huomiota huoneessa lentävään kärpäseen, mutta jos se hehkuu sinistä valoa, dopamiinijärjestelmämme käynnistyy välittömästi. Se pakottaa meidät ottamaan selvää, mikä tuo outo otus on. Samalla meitä kihelmöi ja jännittää, koska emme ole aikaisemmin nähneet sellaista. Ei liene sattumaa, että dopamiini on myös raajojemme liikkeiden keskeinen säätelijä. Kun olimme vielä metsästäjä-keräilijöitä ja halusimme saada jotakin, meidän oli käveltävä sen luokse.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että  astrologiaan, ennustuksiin ja parapsykologiaan uskovilla on keskimäärin korkeammat dopamiinitasot kuin ei-uskovaisilla. Dopamiini on tavalla tai toisella aina mukana kun arvioimme ympäristössämme olevien asioiden ja ilmiöiden merkitystä. Jos dopamiinitasomme ovat valmiiksi korkeat, voimme kokea ympärillämme olevat asiat ehkä merkityksellisempinä kuin ne todellisuudessa ovat. Toisin sanoen, kun ”high-dopa” ihminen näkee tähdenlennon, hän ajattelee: ”Tuo oli merkki minulle.” Sen sijaan ”low-dopa” ihminen ajattelee vain, että ”kas, taivaalta tippui kivi”.

Lue lisää Hurahdus antaa voimaa


Ei pohjamutaa, ei huippuja

Parikymmentä vuotta sitten keskeisenä ”hyvän olon hormonina” pidettiin serotoniinia. Havaittiin että kun serotoniinin määrä aivoissa lisääntyi,  masennus lieveni tai  parani kokonaan. Syntyikin kokonaan uudenlainen masennuslääketyyppi mielialalääkkeet, jotka perustuvat juuri serotoniinihormonin pitoisuuden lisäämiseen aivoissa.

Nykyään tutkijat ovat kuitenkin melko yksimielisiä siitä, ettei serotoniinilla ole paljonkaan tekemistä varsinaisen mielihyvän kanssa. Päinvastoin kun mielihyvää tuottavat hermosolut esimerkiksi seksin aikana aktivoituvat, serotoniinin tuotanto lakkaa. Tämän vuoksi serotoniinin määrää lisäävät lääkkeet vaimentavat seksihaluja ja vaikeuttavat orgasmia.

Serotoniinilla on kuitenkin jotakin tekemistä onnellisuutemme kanssa. Sitä pidetään tasapainottavana välittäjäaineena: ”tyytyväisyyshormonina”. Serotoniini tasoittaa tunteidemme huippuja: aggressiota, pelkoa ja ahdistusta. Kun serotoniinin määrää lisätään esimerkiksi lääkkeillä, elämän laskut eivät tunnu niin syviltä, mistä on hyötyä masennuksen hoidossa. Haittapuolena on, etteivät nousutkaan ole silloin niin korkeita.

Serotoniini on stoalainen molekyyli: se valmistaa meitä ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee.

Lue lisää Mielialalääkkeet auttavat masennukseen

Lisää hyvää tahtoa

Kolmas tärkeä mielihyvähormoni on oksitosiini. Sen tiedetään edistävän synnytystä, mutta sen määrä lisääntyy myös orgasmissa, kosketettaessa ja halaillessa.

Oksitosiinin terveysvaikutuksia on tutkittu eniten imettävillä äideillä, joilla oksitosiinin tasot ovat luontaisesti korkealla tasolla. Näiden tulosten perusteella imettävät äidit sietävät stressiä paremmin kuin ei-imettävät, ja heidän verenpaineensa, sykkeensä ja muut sydämen terveyden mittarit osoittavat terveempiä lukemia.

Kuten dopamiinin, oksitosiininkin vaikutukset ovat paljastuneet paljon kauaskantoisemmiksi kuin tähän asti on tiedetty. Nykyään oksitosiinia pidetään hormonina, joka tekee meistä sosiaalisia. Oksitosiinin tiedetään lisäävän myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan. Kun ihmisille annetaan oksitosiinia nenäsuihkeena, he kykenevät tulkitsemaan herkemmin millaisia tunteita ihmisten kasvonilmeet ilmaisevat. Myös autistit, joilla on suuria vaikeuksia tulkita ihmisten ilmeitä, hyötyvät oksitosiinista.

Oksitosiini on siis tietyssä mielessä ystävyyden ja hyvän tahdon hormoni. Vaatii paljon rakkautta, että jaksaa synnyttää lapsia  Jos oksitosiini auttaa siinä, miksi ei käyttäisi samaa molekyyliä siihen, että jaksaa rakastaa heitä vielä kun he ovat rasittavia teinejä. Ja koska elämme muukalaisten keskellä, miksi ei antaisi oksitosiinin helpottaa ystävyyttä myös heidän kanssaan.

Lue lisää Rakkaus saa aivotkin ihastumaan

Liiku ahdistus pois

Mielialahormonit siis vaikuttavat kunhan ne panee hyrisemään. Vaikutukset voivat perustua mielihyvähormoneiden aktivoitumiseen, yleiskunnon kohenemiseen ja stressin lieventymiseen. Kannattaa kokeilla!

Liikunnan mielialaa kohentava vaikutus on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Säännöllisesti liikkuvat ihmiset ovat vähemmän ahdistuneita ja sosiaalisempia kuin ne, jotka eivät harrasta liikuntaa.  Ihmiset, jotka harrastavat liikuntaa kolme kertaa viikossa, eivät myöskään ole niin vihaisia, kyynisiä ja epäluuloisia kuin sohvaperunat. Liikunnan masennusta ehkäisevä vaikutus on myös tunnettu.

Liikunan aiheuttama euforia on hieman toinen asia kuin mielihyvä. Sen taustalla ovat endorfiinit. Ne ovat ihmisen itsensä tuottamia opiaatteja, jotka sitoutuvat hermosoluissa samoihin kohtiin kuin esimerkiksi hasis tai marijuana, ja ne tuottavat euforisen olotilan. Endofiinien tarkoitus on auttaa ihmistä kestämään kipua ja rasitusta. Siksi niiden eritys lisääntyy erityisesti rasittavan liikunnan aikana.

Liikunta lisää myös stressinsietokykyä. Eläinkokeissa on havaittu, että säännöllinen rasittava liikunta aktivoi aivojen kantasolut tuottamaan uusia hermosoluja. Mikä ihmeellisintä, nämä hermosolut ovat lähes immuuneja stressin vaikutuksille.

Lue lisää Liiku oikein, nukut paremmin

Syö jotain hyvää

Yksinkertaisin tapa saada mielihyvähormonit hyrräämään on syödä jotakin hyvää. Kun jokin maistuu hyvältä, aivojen mielihyväradat aktivoituvat, ja syömisestä tulee hyvä olo.

Syömällä hankitussa hyvässä olossa on kuitenkin ongelmansa. Ensinnäkin hyvä olo kestää vain seuraavaan mielitekoon. Toiseksi uusi mieliteko tulee liian nopeasti. Jos ihminen syö stimuloidakseen mielihyvähormonien tuotantoa, hän tyydyttää aivojen eikä vatsan nälkää – ja kaloreita kertyy liikaa.

Mielihyväsyöminen on helppo erottaa oikeasta nälästä. Nälkä kehittyy asteittain, mutta mielihyväsyöminen jysähtää yhtäkkisesti. Mielihyväsyöjä haluaa aina jotakin hyvää, kuten pitsaa tai jäätelöä, mutta nälkäiselle kelpaavat monet ruoat. Mielihyvää tuottavien ruokien joukossa ei ole suklaan voittanutta. Suklaa nimittäin koukuttaa syöjänsä paljon monimutkaisemmin kuin jäätelö, pitsa tai muut mielihyväruoat. Suklaa myös lievittää ahdistusta. Tuoreessa tutkimuksessa koehenkilöt söivät 40 grammaa tummaa suklaata päivässä: stressi ja ahdistuneisuus laskivat pelkästään suklaata syömällä kahdessa viikossa.

Tulinen ruoka on yksinkertainen tapa nostattaa euforisia tunteita. Chili on siinä mielessä hassu mauste, ettei se maistu miltään. Sen maustamisominaisuudet perustuvat yksinomaan siihen, että se aiheuttaa suussa kipua. Kun suuhun sattuu, aivot vapauttavat endorfiineja kipua vaimentamaan – ja sivutuotteena saamme euforisen olon.

Lue lisää Piristy oikealla ruoalla

Kosketa ja halaa

Koskettaminen lisää oksitosiinin tuotantoa. Jos sinulla on pieni lapsi, koskettaminen on hyvin helppoa. Ota lapsi syliin ja anna oksitosiinin virrata.

Koskettaminen on helppoa myös, jos sinulla on rakastava puoliso. Halaa häntä. Ole lähellä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisillä, jotka eivät kaihda läheisyyttä, on korkeat oksitosiinitasot. Kunnon rutistus myös lievittää stressiä ja saa olon tuntumaan paremmalta.

Mielenkiintoista kyllä, oksitosiinin vapautuminen näyttää edellyttävän tunnesidettä. Esimerkiksi teho-osastolla olevien potilaiden hierominen ei nosta potilaan oksitosiinitasoja. Myös terveillä ihmisillä tehdyt tutkimukset hieronnan vaikutuksesta oksitosiinin vapautumiseen ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia.

Vaikka kosketusta on kiva saada ilman seksiäkin, joskus se johtaa seksiin. Jos kosketus sinänsä riittää siihen, että oksitosiinin määrä kasvaa, orgasmissa se kasvaa vielä lisää. Orgasmin jälkeen oksitosiinitasot laskevat, mutta maidon eritystä ja imetystä vauhdittavan prolaktiinin määrä kasvaa. Prolaktiinin ajatellaan olevan orgasmia seuraavan raukean levollisuuden takana. Sen tehtävänä on ehkä jarruttaa hieman ylikierroksille tempoutunutta keskushermostoa.

Anna itsestäsi

Toisten auttaminen ei pelkästään tuota mielihyvää, vaan on myös hyväksi terveydelle. Tämän puolesta puhuu esimerkiksi melko tuore  amerikkalainen tutkimus, jossa seurattiin yli 1 500 vanhusta. Vanhuksista osa auttoi läheisiään tai osallistui vapaaehtoistyöhön, toinen ryhmä ei.  Viiden vuoden seurannassa havaittiin, että epäitsekkäillä sieluilla oli puolet pienempi riski kuolla tutkimusjakson aikana kuin itsekkäämmillä.

Samanlainen tulos on saatu teini-ikäisillä. Tässä amerikkalaistutkimuksessa vapaaehtoistyössä toimivat nuoret olivat onnellisempia kuin nuoret, jotka eivät auttaneet toisia. Mielihyvähakuisella toiminnalla, kuten alkoholin juomisella, ei ollut yhteyttä onnellisuuteen.

Epäitsekkyys näyttää olevan myös suorassa suhteessa ihmisten kokemaan onnellisuuteen. Esimerkiksi hiljattain julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten ihmisten rahankäyttö lisäsi heidän onnellisuuttaan.

Rahankäyttö jaettiin kahteen luokkaan: henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen. Henkilökohtaista rahankäyttöä oli laskujen maksu ja itselle ostetut tavarat; sosiaalista taas toisille ostetut lahjat ja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen. Ainoastaan sosiaalisella rahankäytöllä oli yhteys onnellisuuteen.

Epäitsekkään toiminnan suotuisien terveysvaikutusten uskotaan palautuvan osaksi sosiaalistavaan oksitosiinihormoniin.

Naura kylliksesi

Nauraminen on varma tapa saada hyvä olo ja nopein tapa lievittää stressiä. On mahdotonta olla samaan aikaan ahdistunut ja nauraa niin, että kyyneleet valuvat silmistä.

Stressin lievittämisen lisäksi nauraminen näyttää tehostavan immuunijärjestelmän toimintaa. Amerikkalaisessa tutkimuksessa ihmisiä nauratettiin huumorivideoiden ääressä. Heidän verinäytteensä osoittivat, että nauraminen lisäksi tiettyjen immuunisolujen määrää, ja niiden määrä pysyi koholla vielä kaksitoista tuntia nauramisen jälkeen.

Nauraminen on hyväksi myös verisuonten terveydelle. Osa tästä hyödystä tulee naurun stressiä lieventävästä vaikutuksesta. Stressi vahingoittaa verisuonten sisäseinämiä, jolloin niihin alkaa kerääntyä kolesteroliplakkia, ja aikaa myöten ne kovettuvat. Nauru rentouttaa valtimoiden seinämiä, mikä vähentää sydänkohtauksen riskiä.

Nauru tekee erityisen hyvää kipupotilaille, sillä kunnon käkätyksen jälkeen ihmisen kipukynnys nousee. Tämän on ajateltu liittyvän endorfiineihin, mutta tutkimukset  naurun vaikutuksesta endorfiinituotantoon ovat ristiriitaisia.

Japanilaisessa tutkimuksessa taas havaittiin, että kun tyypin 2 diabetesta sairastavat ihmiset katsoivat aterian jälkeen komediaelokuvaa, heidän verensokeria säätelevät geeninsä aktivoituivat. Näin ei käynyt kontrolliryhmän diabeetikoille, jotka joutuivat kuuntelemaan aterian jälkeen luennon diabeteksesta.

Monissa tutkimuksissa on myös havaittu, että huumorintajuiset ja usein nauravat ihmiset ovat terveempiä ja elävät pidempään kuin kylmäkiskoiset ihmiset. Tämä ei kuitenkaan välttämättä joudu pelkästään naurusta, vaan ylipäänsä positiivisesta elämänasenteesta.

Lue lisää Näin saat lisää iloa arkeen

Kaverin kanssa

Mikään ei nakerra kykyämme tuntea mielihyvää ja taistella stressiä vastaan yhtä paljon kuin yksinäisyys. Tällä ei tarkoiteta yksinoloa, josta monet jopa nauttivat, vaan tilannetta, jossa ihmisellä ei ole läheisiä. Yksinäiset ihmiset sairastavat enemmän ja elävät lyhyemmän elämän kuin ihmiset, joilla on edes jonkinlainen sosiaalinen piiri.

Viime vuosina yksinäisyyden ja terveyden suhdetta on opittu tarkastelemaan uudesta näkökulmasta. Olemme sosiaalinen laji, ja merkittävä osa aivotoiminnastamme on omistettu sosiaaliselle toiminnallemme. Aivomme siis valmistavat meidät sosiaalisuuteen ja edellyttävät, että ne saavat sosiaalista virikettä.

Tästä näkökulmasta yksinäisyys on ihmiselle epänormaali tila. Hän voi sietää sitä hetken, mutta jos tilanne pitkittyy, ongelmat alkavat. Aivot tulkitsevat uuden tilanteen vaarana tai uhkana, ja ihmisen stressijärjestelmä kytkeytyy päälle. Koska yksinäinen ihminen tuntee olevansa uhan alla, hän alkaa suhtautua ympäristöönsä epäillen – ja samalla ironisesti vain syventää omaa yksinäisyyttään.

Yksinäisyyden kierteelle kannattaa etsiä mahdollisimman nopeaa ratkaisua. Mene konserttiin, joulutapahtumaan tai vapaaehtoistyöhön; liity möhömahojen jalkapallojoukkueeseen tai nakkisormien ompelukerhoon; tai soita vanhalle ystävälle, joka muutti toiseen kaupunkiin kolmekymmentä vuotta sitten.
Jos ei ole oikeita läheisiä, tuntuu hyvältä olla edes ihmisten keskellä.

Anna tuoksujen rauhoittaa

Tuoksujen merkitystä terveydellemme on alettu tutkia vasta viime vuosina, vaikka ensimmäinen kokemuksemme maailmasta on äitimme maidon tuoksu. Kun synnymme, emme vielä näe kunnolla, mutta hakeudumme rinnalle tuoksun ohjaamana.

Tutkimuksissa on havaittu, että pelkkä oman äidin maidon tuoksu rauhoittaa vastasyntynyttä, vaikka äiti itse olisi poissa. Tutkimuksissa näiden lasten stressipiikki ei nouse, kun heitä pistetään neulalla kantapäähän. Sen sijaan vastasyntyneet, jotka eivät haista äitinsä maitoa, stressaantuvat kantapäätestistä. Ilmiö voi osin liittyä oksitosiiniin, jonka tiedetään lievittävän stressiä.

On todennäköistä, että suurin osa kukkien miellyttävistä tuoksuista toimii samoin, mutta vain muutamia on tutkittu. Eräs näistä on linalooli, jota on mintussa, sitrushedelmissä ja koivun lehdissä.  Japanilaisessa tutkimuksessa rottia pidettiin ensin stressaavissa olosuhteissa. Niiden immuunijärjestelmä kävi ylikierroksilla ja tuotti liikaa valkosoluja. Kun rottien annettiin haistella linaloolia, valkosolujen määrä palautui ennalleen ja ylikerroksilla käyvien stressigeenien toiminta normalisoitui.

Samanlaisia vaikutuksia stressattuihin rottiin on myös leikatun ruohon tuoksulla.

Tutkimuksissa on havaittu, että tuoksut vähentävät myös ihmisten kokemaa stressiä. Japanilaisessa tutkimuksessa sitrushedelmiä säännöllisesti haistelevien masennuspotilaiden mieliala kohosi siinä määrin, että he saattoivat vähentää lääkitystään.

Sauno olosi hyväksi

Saunaa voisi ajatella eräänlaisena kevätsimulaattorina. Siellä on lämmintä, ja kun löylyveteen lisää saunavastan tai koivunlehtihajustetta, päästään jo melko lähelle kevään tunnelmaa. Onko siis ihme, että niin monet rakastavat saunaa, varsinkin talven pimeydessä.

Saunalla on myös hormonaalisia vaikutuksia. Saunassa prolaktiinin tasot nousevat moninkertaisiksi, etenkin naisilla. Koska kyseessä on sama hormoni, joka tuo orgasmin jälkeen raukean olon ja vaimentaa sukupuoliviettiä, ei ole ihme, että useimpien mielestä sauna ja seksi eivät kuulu yhteen, mutta olon saa kyllä raukeaksi.

Saunominen lisää myös endorfiinien eritystä, mikä voi osaltaan edistää saunan aiheuttamaa euforista tunnelmaa.

Lue lisää Sauna hoitaa, treenaa ja kaunistaa

 

Mielihyvähormonien opit

  • Dopamiini näyttää, että onnelliseen elämään tarvitaan suunta. Meidän löydettävä hyvä ja elää niin, että tämä hyvä säilyy ympäristössämme.
  • Serotoniini muistuttaa, että onnellisuus on tasaista kulkua sen sijaan että tempoilemme mielihyvän aallonharjoilta murheen laaksoihin.
  • Oksitosiini osoittaa, että tarvitsemme ympärillemme heimon: omia läheisiä sekä muukalaisia, joista voi jonakin päivänä tulla läheisiä.

Hyvä mieli hormoneilla

Vierailija 6.1 Miten ihmeessä kukaan voi ajatella noi. Eihän nyt kaikesta pidä pitää, mutta luulisi nyt jokaisella olevan jotain mistä saa hyvääolo, onnistumisen tunnetta tai että kokee tarpeellisuutta. Pitäisikö mieluummin koittaa ajatella missä on onnistunut kuin missä epäonnistuu. Elämä on matka ja matkan varrella sattuu ja tapahtuu. Toisille enemmän ja toisille vähemmän. Lähes kaikesta voi löytää hyvää jos vastus ei ole kohtuuton. Lapsen saamisen jälkeen alkaa se tärkein matka, ja sillä...
Lue kommentti

Hyvä mieli hormoneilla

Ihan paska kirjoitus, josta ei 20 vuotta ei-mitään-tunteneelle ollut mitään iloa. Halaaminen ei auta, en ole ikinä saanut orgasmia, seksistä aloin nauttia 40-vuotiaana vuosi sitten ja ainoa olotila, jolloin tunnen oloni naiselliseksi on kun olen raskaana, silti sain lapset kun en edes nauttinut seksistä ja nyt en enää jaksa tehdä lapsia, jotta saisin nauttia raskausajan hormoneista. Liikunnasta olen aina saanut vain huonon olon, myös rauhallisesta. Se on minusta yksinkertaisesti tappavan tylsää...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●