Olin viime viikon lomalla Espanjassa ja matkalla mieleeni tuli äitini opit joista olen kiitollinen. Kirjoitin myös muutaman neuvon muistiin lapsiani varten ja tulin hyvälle tuulelle – elämä on niin hauska jatkumo mukavia neuvoja, jotka kulkevat äitien ja isien kautta.

En puhu sanaakaan espanjaa, mikä on vahinko ja myös hiukan hankalaa, kun lähtee pois turistialueilta. Mutta onneksi mukana seurasivat äitini opetukset – tai oikeastaan ukkini. (Jota en edes ole koskaan tavannut, sillä hän muutti Afrikkaan 50-luvun alussa, eikä koskaan palannut Suomeen) Kyselin ukista tietysti kaikenlaista ja sain kuulla mm. että hänen todistuksessaan oli ainoastaan kymppejä ja että hän osasi latinaa. Äiti kertoi myös, että latina oli useiden kielien kantakieli ja että hänen isänsä opetti äidin näkemään näitä kantasanoja muissa kielissä. Siitä tuli meillekin eräänlainen leikki äidin kanssa ja se jäi minuun ominaisuudeksi. Johdan sanojen merkityksiä ja siten selviän ja ymmärrän hiukan enemmän maissa, joiden kieltä en puhu. Kun siis puhun englantia ja ruotsia ja olen lukenut myös saksaa ja ranskaa selviän monissa paikoissa auttavasti turistin roolissa.

Nyt Espanjana reissulla ajoimme mieheni kanssa vuoristoon moottoripyörillä ja pysähdyimme syömään yhteen pieneen vuoristokylään. Ruokalista tuli ravintolan isännän suusta nopeana espanjankielisenä ryöppynä josta sain napatuksi kaksi ruokalajia. Toinen tarkoitti mustekalaa, josta en pidä ja toinen oli helppo: carne e tomate. Sehän oli lihaa ja tomaattia – sopii, otimme sitä. Sanasta carne tuli juuri mieleeni nämä äidin opit. Karnevaalit, laskiainen ja paaston aika – aika ilman lihaa – carne! Tämän opin jonain laskiaisena ihan pienenä tyttönä. No nyt tilasin siis lihaa tomaattikastikkeessa ja sain vatsani täyteen! Aika hauskaa.

Tietysti olen siirtänyt tämän sanojen tutkimisen omille lapsilleni samoin kun paljon muitakin oppeja – totta kai. Yksi ainakin kolmannessa polvessa siirtyvä asia on se kuinka noustaan kauniisti portaita. Äitini kiinnitti huomioni siihen kuinka portaat helposti tulee noustua raskaasti iskemällä jalka rappuseen. Voi voi – se nyt ei ollenkaan käynyt laatuun meillä! Portaat tulee nousta siten, että vartaloa nostetaan ylös, aivan kuin pieni siima olisi kiinni päälaessa. Nosta! Nosta! Kevyesti! Noin! Ero on muuten huomattava!

Kerran yksi tyttäristäni pyysi, että kirjaisin joitakin knoppeja ylös. Pyyntö tuli tilanteessa jossa sovitettiin pukua suureen juhlaan. Neuvoin, että uusi puku on aina sovitettava hyvissä ajoin ennen juhlaa oikeiden alusasujen kanssa. Jos puku ei istu tai alusasut näkyvät sen alta jne. mennään kauppaan ostamaan sopivat alusasut uusi puku mukana.

Mitä sitten kirjoitin matkalla muistiin lapsiani varten? No ensinnäkin he ovat jo aikuisia 17, 23 ja 26 -vuotiaita joten paljoa ei ole enää tehtävissä! Mutta aion muistuttaa heitä silti muutamasta asiasta:

Kun nouset ruokapöydästä, käytä reisiäsi – älä ota tukea pöydästä, kun pöytä heilahtaa, juomat läikkyvät ja nolostut - syystä!

Kun menet ravintolaan ja ainoan vapaan pöydän ympärillä on liian vähän istuimia, odota! Puuttuvat istuimet tuo henkilökunta tai seurueen miehet. Sinun tehtäväsi on kiittää ja hymyillä suloisesti!

Jos minulla olisi poikia opettaisin heille, että frakin housujen taskut on olemassa oikeastaan vain huvin vuoksi. Kun olet bestman ja pidät puhetta hääseurueelle käsiesi paikka ei ole kyynärpäitä myöten taskuissa!

Taidanpa vielä muistuttaa heitä siitä että lusikan paikka ei ole seisoa kahvikupissa.

Niin ja oman pikku kirjasen voisi tietysti tehdä siitä kuinka käyttäydytään hotelleissa ja lentokoneessa....!

Voi ÄITI! Mä olen kyllä ihan kamala! Hahahahahahah!

No niin, iloa päivään ystävät….ja keveitä askelia – rappusiin ;)

Pus
Hanna

Kommentit (5)

Marjo

Voi Hanna miten ihana kirjoitus! Mulle tuli ihan kyynel silmäkulmaan ja mieleen oman isoäitini vastaavia opetuksia, joita olen sitten itse yrittänyt parhaan taitoni mukaan ylläpitää omassa elämässäni. Isoäitini korosti aina myös sitä, että alusvaatteiden pitää olla puhtaat ja ehjät koska jos vaikka joutuu yhtäkkiä onnettomuuteen, lääkärin pakeille tai vaikka sairaalaan pitää olla alusasut kunnossa. Tästä olen yrittänyt kynsin hampain pitää kiinni. Toinen isoäidin oppi oli miten jalkoja pidetään sirosti kun istutaan eli ei hajareisin kuten tukkijätkä vaan jalka toisen päällä ja nilkat sirosti viistossa. Kyllä äidit ja isoäidit ovat viisaita ja heidän neuvonsa on hyvä jakaa seuraavalle sukupolvelle. Pieniä asioita mutta toisen kunnioittamista ja huomioon ottamista<3

Carkki

Jes! Hyvä äiti!
Olin kerran teatterissa ystäväni kanssa ja kävin väliajalla naistenhuoneessa, joka sijaitsi alakerrassa, ystäväni odottaessa portaiden yläpäässä. Palatessani kävelin tietysti portaat ylös, ja ystäväni kehaisi kuinka sievästi ja kevyesti nousin portaat, verrattuna edelläni käveleviin vanhempiin rouviin.
Silloin kiitin sua mielessäni!

hanna

Marjo - juuri näin! oli vähän haastetta kirjoittaa, kun neuvoja tietysti piisais kirjaksi saakka! Samat alusvaateneuvot olen minäkin saanut. Plus hakaneulaneuvot!! Vaatteissa ei saa olla hakaneuloja, ne on korjattava kunnolla! (korjaako kukaan enää mitään?)

Carolina - Ihana lapseni!

Pusut teille!

Pirjo

Hyviä neuvoja kaikki. Tuosta äitisi kuvasta tuli mieleeni aika jolloin olin töissä Helsingin keskustassa ja sillointällöin käväisin koruliikkeessä muistaakseni lähellä Espaa. Ihailin aina liikkeen myyjää joka oli niin
tyylikäs, kohtelias ja avulias silloin nuorelle tytöllekin. Ja hän onkin sinun äitisi.
Voit olla onnellinen ja ylpeä äidistäsi! Upea lady.

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011