Minulla on ollut unelma, että pääsisin kertomaan yrityksiin kuinka työhyvinvointia voitaisiin lisätä. On niin yllättävää, että siihen ei satsata aina ja joka paikassa. Onhan selvää, että jos ihmiset voivat hyvin, he tekevät paremmin työnsä ja työn tuottavuus kasvaa. Ilman että jotain sijoittaa, on vaikeaa saada mitään.

Haluaisin olla yrityksissä töissä ja opettaa ihmisiä kädestä pitäen ja näyttää, kuinka juttu toimii. Harvaa yritystä kuitenkaan varmaan kiinnostaisi palkata kuukausipalkalla sellainen työntekijä. Hommahan olisi vähän kuin lastentarhan opettajan työ. Näytät kuinka kuuluu käyttäytyä ryhmässä.

Keskustelin taannoin erään ruotsalaisen alan ammattilaisen kanssa ja hän kertoi kuinka opettaa yritysjohtajia sanomaan huomenta alaisilleen. Ensin heitä ei kiinnosta aihe lainkaan. On mukavampaa olla omissa korkeuksissaan tarvitsematta tuntea ja reagoida ihmiseen. Vasta sitten he alkavat kuunnella, kun heille todistetaan, että se tuo lisää työtehoa ja tuloksia. Kuulostaa pöllötä – mutta sama se. Siihenhän työpaikoilla pyritään. Hyviin tuloksiin, millaisia ne missäkin työpaikassa sitten ovatkaan.

Olen (yhdessä) ammatissani kiertänyt kaksikymmentä vuotta koteja, olen huomannut, että asukkaiden hyvinvoinnin ikään kuin tuntee nahoissaan miltei saman tien kun astuu sisälle. Sama koskee myös yrityksiä. Kun tällä hetkellä tekemässäni projektissa kierrän parhaita suomalaisia ravintoloita, olen myös huomannut tämän saman asian. Joissain ravintoloissa on hyvä henki ja joissain ei. Ja se tuntuu asiakkaan istuessa pöydässä, sekä hyvässä että pahassa, vaikka asiaa ei voi konkreettisesti määritellä tai näyttääkään.

Asiat joista kaikille tulee hyvä olo, ovat lopulta hyvin pieniä mutta kaikkein tärkeintä on huomata jokainen ja tajuta se, että lähetti on yhtä arvokas, kun projektipäällikkö ja antaa palautetta kaikille. Hyvän ystäväni äiti, joka on ollut esikuvani monessa, sanoi minulle hyvin painokkaasti, kun olin vielä teini, että ’kaikkia tarvitaan’ Se on niin pieni lause, miltei mitätön, mutta mieti – jos kuka tahansa menee lakkoon, mitä tapahtuu? Jäteautonkuljettajat, linja-auton kuljettajat? Numeropalvelun työntekijät? Hetihän sitä ollaan pulassa. Kun kerran näin on, on syytä myös muistaa kaikkia aina, kun on vähäisintäkään aihetta. Ja tietysti silloin, kun aihetta on paljon!

Tästä aiheesta olisi tietysti paljon sanottavaa eikä tätä voi edes kutsua pikku raapaisuksi pinnassa, mutta ajattelin tätä kun ajoin kotiin liikuntakeskuksesta, jossa käyn. Se on ihana esimerkki siitä, kuinka hyvä fiilis tarttuu ihan kaikkiin. En ole kysynyt työntekijöiltä, viihtyvätkö he siellä, mutta minä viihdyn! Samoin koko perheeni. Kun astun ovesta sisään, minut ottaa aina vastaan hymyilevä ihminen. Ja minut huomataan, eli joku sanoo iloisesti hei. Tulen siitä joka kerran hyvälle mielelle ja painelen pukuhuoneeseen hymy huulilla. Mutta se tarttuu muihinkin, sillä myös muut asiakkaat ovat ystävällisiä ja hyväntuulisia. Hyvä tarttuu ja se tekee elämästä niin ihanaa!

Kiitos Liikkarin väki!

Hanna
xoxoxox

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011