Tiedättehän ne tyypit, joiden ei tarvitse sen kummemmin vartioida painoaan ja mittojaan vaan ovat jotenkin luonnostaan terveen hoikkia? No minä en ole. Ensimmäinen laihdutuskuurini oli seitsemän vanhana, kun yksi sisaristani meni naimisiin ja olin hänen morsiustyttönsä. Äiti oli ostanut minulle mekon joka oli tiukka. Muistan, että elin jonkun aikaa pääasiassa munakkailla., että mahtuisin sulavasti kolttuuni.

Jos en vartioisi painoani, voisin lihoa millaisiin mittoihin hyvänsä. Vartiointi pääsi lipsahtamaan pahan kerran puolitoista vuotta sitten, kun loukkasin jalkani, enkä voinut enää tehdä päivittäisiä juoksulenkkejäni. Pahaksi onneksi rakastan myös leipomista ja niin alkoivat kilot karttua. Joulukuussa 2011 sovitin juhlavaatteita päälleni ja tajusin, että kurinpalautus ruokavalioon oli tehtävä välittömästi.

Aloin noudattaa Dukan-diettiä, jonka perusajatus on syödä hiilihydraatitonta ja rasvatonta ruokaa. Siis karppausta, mutta ilman rasvaa. Ruokavaliota oli helppo noudattaa ja laihduin nopeasti entiseen normaalipainooni ja vielä siitäkin kevyemmäksi. Se oli ihanaa. Dukan oli elämäni ensimmäinen dieetti, joka kuuluu omassa kategoriassani vippaskonsteihin. En voi kuvitella, että söisin siihen tyyliin koko loppuelämäni. Enkä syönytkään. Ja kuinkas sitten kävikään? No arvaahan sen, kaikki tuli takaisin ja vielä lisääkin. Olin kokenut ensimmäisen kerran elämässäni kuuluisan ja epäterveellisen jojo-ilmiön!

Jos painoni on enemmän, kuin missä viihdyn, muutun ympäristöhaitaksi. Olen vihainen ja tyytymätön ja se heijastuu myös ympäristöön! No hei – kuka haluaa olla äkäinen pullukka??? En minä ainakaan, joten taas mennään! Woooooow!

Kun marssin tapaamaan Tiina Ruotsalaista Forever-kuntoklubille halusin kahta asiaa: niska- ja hartiakivut pois ja oman painoni takaisin. Ne Tiina lupasi ja siitä päivästä lähtien olen ollut kuin riivattu odottaessani uutta ruokavaliota ja päästäkseni alkuun. (Ja siinä sivussa, myös syönyt onnellisena kaikkia herkkuja koska ’kohta se alkaa’!!!) Ja nyt se on totta. Käyn ’Fustraamassa’ kolme kertaa viikossa ja uusi ruokavalio on nyt magneetilla kiinni jääkaapin ovessa.

En olisi ikinä uskonut mitä kuulin, kun annoin ruokapäiväkirjani Juholle. (Joka siis on Fustra valmentajani) Syön liian vähän. Heh. No nyt sitten syön kuin vauva – kolmen tunnin välein koko valveillaoloajan. Se kyllä sujuu jotenkin, kun kantaa käsilaukussaan rahkaa ja lusikkaa. Kompastuskivenä on raejuusto! Voi itku että se on tylsää. Mauttomia kumirakeita suu täynnä! Nouuuuuu. Lähetin viestin Juholle, ettei mene raejuusto alas. Vastaus oli: ”Raejuusto on maailman paras ruoka. Amen.” No sitähän on tehtävä mitä valmentaja sanoo, joten harjoittelen kiltisti myös raejuuston syömistä – mutta sen sanon, että siinä riittää haastetta!

Liikuntatreenit ovat suolaa ja sokeria. Vihaan sitä, etten osaa paremmin, mutta haluan oppia paremmaksi. Ja se on elämässä parasta! Oppia uutta, haastaa itseään, yrittää ja sitten edistyä. Se saa rakastamaan itseään – ja muuttumaan ympäristöhaitasta ympäristön iloksi?

Kerro minulle kuinka maustat raejuuston - olen pulassa!

Kommentit (12)

Carkki

Jamie Oliverhan teki raejuustosta kastikkeen lihalle.
Puolet yhden sitruunan kuoresta, koko sitruunan mehu, suolaa ja pippuria ja ruokalusikallinen oliiviöljyä.
Jos reseptistä jättää oliiviöljyn pois, voi takuulla syödä sellaisenaan!

sikke Sumari

Hanna, Arlan luomuraejuusto on parasta, se on löysempää kun valion rakeet ja jotenkin maukkaampaa. Saatko syödä tonnikalaa purkista? Se sopii raejuuston kanssa yhteen. Ja kaikki vihreät sipulit, ruohosipuli kärjessä. Raejuustosta voi tehdä capresen (kysy saatko syödä mozzarellaa) tomaatin ja basilikan ja oliiviöljyn kanssa. Lycka till!

Anu Vesalainen

Hanna, meillä laitetaan raejuustoa lähes joka ruoan sekaan tai lisukkeeksi. Ei niinkään raejuustoa maustettuna jollain, vaan jotain raejuustolla. Sitä sekoitetaan puuroon ja marjoja päälle. Raejuustoa pelkkien marjojen tai ananaksen kanssa. Raejuustoa sosekeitossa, salaatin kanssa, makaronilaatikon, munakkaan ja minkä hyvänsä sapuskan kanssa. Jos haluat kantaa raejuustoa mukanasi, niin helpointa on ottaa ananasta kaveriksi. Teen joskus sellaista sötkötystä töihin evääksi, johon tulee kurkkua, tomaattia, raejuustoa ja sitruunapestoa (Pirkka :)) Sötkötystä voi syödä semmoisenaan tai vaikka loimu-/savukalan, kanan tai tonnikalan kanssa. Kyllä siihen raejuustoon äkkiä tottuu! :-D

Anu Vesalainen

Ai niin, se Pro-Feel rahkarae on mun mielestä tosi namia. Ja Sikkeen viitaten, Arlan lisäksi se X-tra on myös sellaista löysempää. Ne valion kumipallerot onkin tosi blaah.

Hanna Sumari

Carkki - siis loistava resepti :) Kiitos. Ja oliviiöljy on hyvä asia. Saa sitä syödä -muttei juoda!!

Hanna Sumari

Topi - jos kaiken raejuuston voi vaihtaa rahkaan, olen selvillä vesillä. Rahka on ihanaa ja marjat myös. Hedelmiä en saa syödä, joten ananakset jää hedelmätiskiin!

Mutta kyllähän tämä raejuusto on kiinnostavaa, tuntuu että kaikki syö sitä ja mulla se tuntuu kuuluvan melkein samaan pakettiin makrillin kanssa= ei pysty, ei kykene! Tosin se ei ole pahaa kuten makrilli mielestäni on, vaan ällöttävää!

Ai kamala - kyllä mummi nyt kääntyy haudassaan. Mistään ruoasta ei saa sanoa noin...

Hanna Sumari

Kiitos Sikke ja Anu

Kauppaan lähtö siis edessä. Sipuleita ja yrttejä, pestoa jne. Sötkötys tulee olemaan evääni!

Mahtavia tyyppejä te kaikki! Kääks!

Topi Lösönen

Joo tuon raejuuston voi vaihtaa vaikka heti rahkaan ja saat sä kohta niitä hedelmiäkin syödä :)

Lintsu

Minkä merkin raejuustoa syöt? Valion on todellakin kumipalleroita. Keson on taas ihan erilaista ja parempaa. Ruohosipuli toimii aika hyvin raejuuston kaverina.

Ansku

Lidlin raejuusto on paremman makuista kuin Valion..mun mielestä. Kannattaa kokeilla sitäkin. Keso on myös hyvää.

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011