Vanhojenpäivät lähenevät ja meidänkin yläkerrassa roikkuu jo nuoren neidon unelmapuku henkarissaan odottamassa tanssiaisia. Vanhojenpäivät ovat muuttuneet vuosien varrella aika huimasti. Alkuperäinen ajatus oli pukeutua vanhaksi, koska abiturienttien lähdettyä toiseksi viimeistä luokkaa käyvistä tuli koulun vanhimpia oppilaita. Pukeuduttiin siis arvokkaiksi vanhemmiksi ihmisiksi. Myös historiallisia pukuja suosittiin. Mutta nyt mennään aikalailla eri fiiliksillä. Tanssiaispuvut ovat glamöröösejä hulppeuksia. Ei haittaa minua, antakaa palaa vaan nuoret kaunottaret ja komeudet. Opetelkaa vanhat tanssit ja uudempiakin, loistakaa, säkenöikää ja nauttikaa!

Yksi asia pukeutumisessa kuitenkin raastaa minua. Eikä ainoastaan vanhojenpäivien juhlapukeutumisessa vaan ihan kaikenlaisissa iltapukujuhlissa. Lainaan miespuolisen puvustajan sanaa: marttahuivit! Ja voi pojat, Martat on ihania, eikä marttahuivit kosketa heitä, mutta sana toimii tässä yhteydessä hyvin. Se on latistava. Ja niin tuo hartioilla seikkaileva, hankala, sinne tänne luistava, aina tiellä oleva varmuusesinekin! Pyydän, unohtakaa shaalit, hyvä juhlaväki!

Olin kesällä ihanissa häissä. Nuoripari oli iältäänkin nuori ja vieraat sen mukaisesti suurimmaksi osaksi nuoria upeuksia. Naisilla oli yllään ihania pukuja. Kaula-aukot olivat avaria tai puvut olivat olkaimettomia tai oli vain ohuet spagettiolkaimet. (okei: pääntiet. Sanahirviö pääntie, juontaa juurensa käsityötunneille, jossa opettajamme ei sallinut sanaa kaula-aukko, koska se li aukko kaulassa. Käytetään sanaa pääntie! ? ) Kun olimme kirkossa olkapäät oli peitetty shaalein. Niitä nyittiin ja kiskottiin ja korjailtiin alati, koska pääsääntöisesti ne eivät pysy harteilla. Jotenkin ymmärrän, että kirkossa halutaan olla peiteltyjä, vaikka minusta se onkin turhaa. Jumala kestää paljaat olkapäät ja suomalaiset miehet kestävät ne myös.

Juhlapaikalla odottelimme morsiusparia ulkona ihanassa kesäsäässä ja shaalit pysyivät harteilla. Menimme hääaterialle sisälle, siellä oli melko kuumaa, mutta turvahuivit olivat edelleen olkapäiden peittoina. Illan saapuessa menimme ulos suureen puutarhaan ja nyt shaaleilla oli funktio – ne suojasivat hyttysiltä. Mutta summa summarum: Ihanat puvut ja virheettömät dekolteet, käsivarret ja kauniit olkapäät olivat koko juhlan peitetyt. Miksi he olivat ostaneet itselleen nämä ihanat avonaiset puvut? Hyvät naiset, luottakaa itseenne ja heittäkää vesilintua niillä kamalilla rievuilla joiden taakse kätkeydytte jostain käsittämättömästä syystä. Antakaa kauniin ihonne loistaa, oikaiskaa ryhtinne ja nauttikaa upeudestanne! Ja kuta nuorempia olette sen tärkeämpää tämä on. (Sitä paitsi, huivin, plyymin tms käyttö vaatii tyyliä ja osaamista, ettei se olisi marttahuivi. Ja se ei ole ihan helppoa, se on vaikeampaa, kuin olla ilman.)

Että tämmöinen vuodatus tähän päivään! Hih, mutta uskokaa sisaret, johan tässä on rintaliivitkin poltettu aikoja sitten. (Nännin näkyminen kankaan läpi toki on vielä synneistä suurimpia ? )

Ihania kaikenlaisia juhlia kaikille
Pus
Hanna

Kommentit (1)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011