Niin tylsä sanonta, kuulin sen pentuna varmaan satatuhatta kertaa ja ihan takuulla se on totta. Ja arvatkaa vaan, olenko tolkuttanut samaa sanontaa omille tyttärilleni vähintään yhtä paljon? Vanhin tyttäreni jopa kommentoi tätä sanontojen viljelyä eräässä haastattelussa ja sanoi, että se on yksi asia, jonka hän on huomannut kopioineensa minulta. Näitä sanontoja alkaa lentää hänen suustaan kun meneillään sanaharkka sulhasen kanssa. (Tämä asia naurattaa minua aivan vietävästi hihihihih)

Mutta se vaan on niin totta, tämä petaus asia siis. Jos lähdetään konkreettisesta asiasta liikkeelle, niin voisin puhua sängyistä ja petauksista loputtomasti. Ensinnäkin hyvä sänky on tärkeä ja sitten se petaus!!! Hyvänen aika sentään, minne ovat kadonneet kunnon lakanat? Kaikenmoista höpöhöpö puuvillaa on tarjolla pilvin pimein, vaikka maailmassa on olemassa egyptiläistä, pitkäkuituista puuvillaa, joka on ihoa vasten kuin unelmaa! Ja upeiden lakanoiden parhaat ominaisuudet tulevat esiin untuvaisten peitteiden ja tyynyjen kaverina. Mutta en nyt väsytä tällä sen enempää. (Sen verran voin lisätä, että meidän sängyn osaan pedata vain minä ja keskimmäinen tyttäreni, sekä kotihengetär. Muut ovat yrittäneet, mutta ei siitä mitään tule.)

Viime viikolla yhden huonosti laivassa nukutun yön jälkeen söin laiva-aamiaisen seisovasta pöydästä ja arvaattehan kuinka siinä kävi. Ähky. Tulin kotiin kuoleman väsyneenä ja olo oli huono, kun vatsakin oli niin täynnä. Nälkä ei ollut kuin vasta illalla. Aloin ajatella tätä teemaa – niin nukut kuinka petaat.

On se kumma juttu, että vaikka tiedän tulevani huonovointiseksi raskaasta ruoasta, syön sitä silti. Vaikka tiedän, kuittien ja muiden virallisten papereiden sirotteleminen sinne tänne kostautuu myöhemmin, en silti laita niitä heti oikeaan paikkaansa. (Minkä taakseen jättää – sen edestään löytää?) ja vaikka tiedän, että karkki tekee minut todella sairaaksi ostan silti leffakarkit. Teen paljon muitakin asioita, joista ei tule lopulta hyvä olo tai jätän tekemättä asioita joista tulee nimenomaan supermahtava olo. Eli petaan elämääni huonosti. Ihan itse!

Päädyin mietteissäni siihen tulokseen, että elämäni on niin kiireistä, etten ehdi ajatella niitä asioita joista TODELLA nautin ja joista tulee oikea hyvä olo. Ja se on totta. Välillä elämäni on niin kiireistä, etten ehdi kuin suorittaa sitä. Mutta ei se ole paha. Rakastan sitä, kun on säpinää ja olen oppinut ottamaan pieniä hetkiä ja rauhoittamaan itseni kiireessä ja keskittymään olennaiseen. Mutta se on paha, etten ota aikaa ja ajattele mikä on minulle paras petaus! Nyt olen päättänyt tehdä itselleni listan niistä asioista joista minulle tulee paras olo. Siis ihan kaikesta, siistit kaapit, kevyt ruoka, tietyt liikuntalajit, tietty elämän järjestys, rutiinit, ihmiset, esineet jne. Ei haittaa, jos en aina pysty pysymän listan puitteissa, mutta ainakin tiedän mihin pyrin! Esimerkiksi olen aina sanonut, että syön mitä tahansa, paitsi makrillia johon en koske. Mutta oikeasti, en kyllä syö myöskään wienerleipiä, lihapiirakoita enkä pasteijoita. Mutta ette voi kuvitellakaan miten pitkä ’kiitos ei’ –lista minulle kohta tulee! Ja mitä kaikkea haluankaan oppia! Voi ihanuutta!
… ja kukapa muu osaisi minun petini paremmin pedata kuin minä?

Ihanaa päivää ja hyviä valintoja kaikille. Kerro tuolla ’jätä vastaus’ kentässä mitkä on sinun ei kiitos ja kyllä kiitos –asioita. Olisi hauskaa kuulla niistä!

Love
Hanna
xoxoxox

Pieni jälkikirjoitus. Kun etsin kuvia tähän juttuun, minulle tuli mieleeni tarina siitä kun minulta pienenä kysyttiin, että mikä minusta tulee isona. Unelmani oli maata suuressa pehmeässä sängyssä, syödä suklaata ja puhua puhelimessa! No ne jotka minut tuntevat – tietävät Kyllä elämä ON ihanaa!

Kommentit (3)

Pirjo

Jotenkin NIIN tutun tuntuista tuo sanontojen käyttäminen. Oma mummoni oli mestari niissä. Näen silmissäni vieläkin, miten hän puolijuoksua viiletti pihan poikki navettaan ja hoki mennessään "vie männessäis, tuo tullessais".
Olin vahvasti sitä mieltä, etten IKINÄ KOSKAAN, tule käyttämään minkäänlaisia sanontoja. Kuullostivat niin naurettavilta. Vaan kuinkas kävikään. Omat poikani nauravat monesti jo etukäteen, ennenkun ehdin laukaista tilanteeseen sopivan sanonnan. Mahtavatko omassa elämässään joskus toimia äitinsä tavoin...?!

Asiaakin. Olen surffaillut netissä ja etsinyt mistä saisi noita mainitsemiasi egyptiläisestä puuvillasta tehtyjä lakanoita. Oletko hommannut lakananne ulkomailta, vai saako niitä jostain Suomessa? Jollain keskustelupalstalla kyseltiin samaa ja joku tiesi ettei Stockkalta ainakaan saa.
Asun puolentunnin päässä pääkäupunkialueelta, joten matka ei ongelma.

Olisin vinkistä tosi kiitollinen.

Ihanaa talven odottelua,
toivottelee
Pirjo K.

Hanna Sumari

Hei Pirjo,

Kiitos viestistäsi - alkoi naurattamaan tuo vie mennessäis tuo tullessais....tuttua tuttua! :DD

Omat lakanani olen ostanut ihan Suomesta. Katso täältä http://www.fullmoon.fi/

Sinne kannattaa ehkä soittaa, jos haluaa varmistaa että saa parasta laatua! Sano terveisiä minulta, kyllä ne tietävät ;) Minulla on ongelmana näissä asioissa myös se että haluan tuplapussilakanoita ja jätti suuria aluslakanoita. Hyvin ovat palvelleet!

Terkut
Hanna

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011