/hyvaterveys.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/blog_full_d458drakstan_0.jpg?itok=oJU0jHQX)
Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa on ollut kauneus-, terveys- ja muotimessut. Messujen yhteiseksi nimeksi oli annettu I love me. Nimi oli kiinnostava ja ryhdyin miettimään mitä I love me voisi tarkoittaa minulle. Vastaus jonka sain on haastava ja kysymyksen kysyminen itseltäni oli tärkeä. Ehkä jopa portti johonkin uuteen.
Harrastan erilaisia liikuntalajeja ja nautin siitä kun kehossa tuntuu treeni. Uusin laji on CXWORKS jota olen nyt kokeillut kaksi kertaa. Lisänä kaikkea josta saa hien pintaan ja joutuu tosiaan tekemään töitä. Ainoana poikkeuksena hidastempoinen Bodybalance. Mutta mistä johtuu, että keho ei ole tyytyväinen? Niskat jumittaa, selkää särkee, kireyttä on siellä ja täällä ja jännetupintulehduskin riivaa.
Yleensä syön terveellisesti, mutta usein liikaa koska ateriavälit venyvät ja olen ahne kaikelle hyvälle. Hemmottelen itseäni syömällä hyvää ruokaa, mutta hiukan huonolla omallatunnolla, ruoka lihottaa, se ja se on epäterveellistä…
Tajusin, että minun olisi syytä alkaa rakastaa itseäni vähän huolellisemmin. Kehoni tarvitsee rääkin lisäksi huoltoa. Olen kerran koittanut Pilatesta, enkä tajunnut siitä yhtään mitään, saatikka saanut jotain ihmeellistä tuntematonta lihasta tuntumaan jossain. Pitkästyin kuoliaaksi. Sen sijaan olen käynyt hoidattamassa itseäni kaikilla mahdollisilla ammattilaisilla: naprapathilla, fysioterapeutilla, akupunktiolla jne jne. Voisinko tehdä itse kehoni terveemmäksi muuttamalla tapojani tehdä työtä ja liikkua?
Jospa siis alkaisin opetella rakastamaan itseäni sillä periaatteella mikä oikeasti on hyvää minulle. Täytyisi alkaa kuuntelemaan itseään paljon tarkemmin. Antaa keholle sitä ravintoa, josta se oikeasti voi hyvin. Ei välttämättä sitä, mitä ensimmäisenä tekee mieli. Rääkätä kehoa, mutta myös hoitaa sen nivelet ja lihakset parhaaseen mahdolliseen kuntoon, kipu lienee jokin viesti, jota en ole ottanut kuuleviin korviini!
Kuunteleminen vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Monta askelta siellä olen kulkenut ja monta muutosta tehnyt, mutta ne ovat olleet enemmän pään sisällä asuvia juttuja. Nyt on aika antaa tilaa keholle.
I want to learn to love me
I love you already
Hanna
xoxoxo
Minusta Messujen nimi oli loistava ja hyvä muistutus, erityisesti meille äideille. Kirjoituksesi osui ja upposi. Olen elämäni liikkunut, yrittänyt syödä terveellisesti ja elää muutenkin tasapainoisesti. Ei tosin uskoisi, kun kurkkaa lääkepussukkaani. Verenpainetta, lievä aivoinfarkti 46-vuotiaana, välillä selkäkroonikki ja nyt lisäkilpirauhasen vajaatoiminta. Miksi? Suorittaja, täydellisyyden tavoittelija ja työhön intohimoisesti suhtautuja. Liikun monipuolisesti, kuten sinäkin, mutta silti siinä on aina jokin suorittamisen maku. Nautinto, kun saa merkitä heiaheiaan taas kuntasalikeikan. Suurimman nautinnon olen kyllä löytänyt joogasta ja erityisesti hotjoogasta. Se rauhoittuminen ja keskittyminen, parasta mindfullnessia. Olen niin sielunkumppanisi tuon ruuan suhteen. Perso herkuille ja poden kaikesta syömisestä stressiä. Tajusin sen, kun kuuntelin Patrick Borgia. Ihanaa syksyä ja lisää rentoutta. Pidän kovasti blogistasi.
Hei Kristiina,
Pyyhin tässä juuri suupieliäni, kun otin pieneksi maanantain herkulliseksi aluksi palan tarte tatin -omenahyvää...Voi ihmettä tätä sokerin himoa! Ei pitäisi olla koko huushollissa sokerin muruakaan, mutta kun lauantaina oli tyttökavereita kylässä....Ja jälleen niin kiireinen viikko ettei ehdi liikkua, ihan oikeasti! Mitähän tästä seuraa?
Voi hyvin - mäkin tykkään joogasta, ehtisköhän viikonloppuna??
Hanna