Kävin tänään lahjapakkaustarvikkeiden tukkuliikkeessä ostamassa paperikasseja ja siellä, erilaisten lahjapapereiden seassa kulkiessani muistuivat mieleeni ne lukemattomat tunnit, jotka lapsena vietin paperikaupoissa! Noissa ihanissa aarreaitoissa, joita ei enää juuri ole. Aika hassua, että paperikauppa voi olla niin ihana! Tutkin lahjapaperit, nauhat, kynät ja kumit tarkkaan ja huolellisesti. Mariankadun paperikaupan täti (samalla paikalla on nyt kahvila) oli välillä vähän äkäinen ja taisi toivoa, että katoaisin sieltä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, mutta ei varmaan tohtinut sanoa mitään, koska isäni yritys oli hänelle iso asiakas.
Muistan vieläkin, kuinka ihanaa oli se parempi teippi, joka ei näkynyt koska oli mattapintaista ja maailman ihanin liima Rubber Cement, jonka kannessa oli kiinni sivellin. (huomaan, että sitä myydään edelleen ja tekstissä sanotaan: Rubber cement liimaa. He ostavat ja käyttävät, jotka tietävät tarvitsevansa tätä, muille emme tätä myy. Terveydelle haitallista, ei lasten käsiin. Käytetään omalla vastuulla.)

Ihania olivat tietysti myös kiiltokuvat, paperinuket ja hajukumit, joiden imelää tuoksua pystyn tuskin unohtamaan. Myös erilaiset vihkot ja lehtiöt olivat ihania ja koulun alkamisessa parasta oli juuri vihkojen osto. Vaikka minä kyllä pidin myös klemmareista, millimetripaperista ja laskutikuista. Ja erilaisista onnittelukorteista, maisemakorteista ja koira- sekä hevoskorteista joita tietenkin keräsin. Onnittelukortteja hamstraan vieläkin tavaratalojen paperiosastoilta. Yksi kummallisuus on kuitenkin kadonnut kaikkialta – kosmoskynä! Kuka muistaa tuon oudon lyjykynää muistuttavan kynän, jonka jälkeä ei käynyt kumittaminen ja jonka viiva kostuessaan muuttui aniliininpunaiseksi?

Paperikaupat olivat yhtä ihania, kuin lahjatavaraliikkeet, joita ei kyllä ollut paljon. Stockmannilla oli lahjatavaraosasto, mutta paljon ihanampi oli vasta louhittuun ihmeelliseen Asematunneliin avattu St Henrik’s Market. Oi oi, siellä oli ihanuus huipussaan! Hienostuneen tunnelman takasivat myyjättäret joiden asuun kuului pitkä viininpunainen villakankainen emännänhame ja huivikauluksinen valkoinen pusero. Ja arvatkaapa mitä? Minun sisareni Ritva, oli siellä töissä ja sai pukea ylleen tuon arvokkaan sotisovan! Hahaha! Voi että olin ylpeä! Siellä oli jos mitä ihanuuksia tarjolla ja parasta kaikesta oli lahjapaperi. Mustapohjaisella papreilla kulki kultaisia raitoja joiden keskelle oli säännöllisin välimatkoin kultaisia kolmiapiloita. Jo silloin opin sanomaan, että kaikki mitä ostin oli menossa lahjaksi. En ole luopunut tästä tavasta vieläkään.

Tällaiset muistot tulvahtivat mieleeni tänään keskellä kirkasta päivää. Muutamia perinteisiä paperikauppoja on vielä olemassa. Yksi niistä on Oy Töölön Paperi Ab Runeberginkadulla Helsingissä. Se näyttääkin olevan Suomen vanhin perinteinen paperikauppa! Olen käynyt siellä vain pari kertaa elämässäni, mutta taidan mennä fiilistelemään tunnelmaa, ennenkuin se on myöhäistä!

Ihanaa päivää!

P.S. Muista, että äitienpäivä on sunnuntaina – onko lahjapaperi –nauha ja kortti hankittuina?

Hanna

xoxoxox

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011