Olen ollut pienestä saakka kova uimaan. Tiedättehän, kun olin pieni, kaikki kesät oli aurinkoisia ja lämpimiä ja uitiin kokoajan?! Asuimme meren äärellä ja opin uimaan aikaisin ja rannalla oltiin aina. Perheessä oli parikin paattia ja nuorena hurjasteltiin veneillä pitkin poikin ja yövyttiin Helsingin edustan saarissa. Jossain vaiheessa uin hallissa kilometrin joka aamu ennen töihin menoa ja avantokin on tuttu paikka – eikä mikään pulahdus avantoon, vaan avannossa uiminen. Uintityylini on arvatenkin se Suomen yleisin – mökkisammakko! Kyllähän te tiedätte, niska kenossa, pää visusti veden pinnan yläpuolella sammakon liikkeitä matkien. Ulkomaan matkoillani olen ihaillut ihmisiä jotka suihkivat aamuisin hotellien altaissa kroolia vaivattomasti altaan päästä päähän kuin olisivat veteen syntyneet. Kevyesti, sulavasti. Siitä lienee syntynyt salainen haaveeni osata kroolia.

Haaveillahan on tapana toteutua ja aivan nurkan takaa ja yllättäen minulle tarjoutui mahdollisuus oppia tuo unelmieni uitityyli! Istuin eräissä juhlissa, kun tämä aihe tuli jotenkin esiin ja minulta kysyttiin haluaisinko uimaopetusta kroolissa. No tietysti halusin! Siitä alkoi hauska seikkailu.

Minua opetti Sebastian Dannberg Mäkelänrinteen uimahallissa. Sain varusteikseni oman uimapukuni lisäksi uimalakin, lasit, uimalaudan, räpylät ja pullarin. (kelluke joka asetetaan reisien väliin) En enää muista miten aloitimme, mutta yksi uusi asia oli painaa kasvot veteen uidessa ja pitää silmiä auki. Se oli jo oma haasteensa. Ja lisää seurasi: Vartalon asento uidessa, käsien liikkeet, päänasento, potkut ja sitten se tarpeellisin HENGITTÄMINEN ? Voi tavatonta sitä haastetta! Oppia vetämään oikea määrä happea sisään oikealla hetkellä ja puhaltaa sitä ulos oikealla tavalla! Siinä sitä on opettelua riittänyt.

Kerran hallissa oli mukana tyttäreni ja hän sanoi että kyllä se näyttää ihan kroolilta. Loistavaa!

Mutta sitten tapahtui jotain, josta en oikein saa kiinni. En tiedä kuinka se kävi. Ehkä samalla tavalla, kuin se että suostuin ohjelmaan jossa katsottiin opinko ajamaan enduroa moottoripyörällä, tietämättä mitä enduro on. Olen nimittäin kuulemma suostunut mukaan Vanajavesiuintiin. No eipä siinä mitään. Kuten todettua uin mieluusti. Viime viikonloppuna aloin sitten tutustua tähän Vanajavedessä uitavaan tapahtumaan ja hikipisarat alkoivat nousta otsalle kun hetken luulin, että kyseessä on kilpailu. Onneksi ei ole, sillä ainoa kilpauintiin liittyvä pointtini oli keväällä kun uin samassa altaassa Hanna-Maria Seppälän kanssa. (meillä on myös sama etunimiyhdistelmä!) Mutta ensi lauantaina 11.8. uin siis kilometrin Vanajavedessä, monen muun vanavedessä ? Kroolia uin minkä pystyn, mutta välillä on entävä vanhaa tuttua mökkisammakkoa. Ai miksikö? Koska jostain syystä heti kun alan AJATELLA vedän vettä keuhkoihin. Kroolia pitäisi uida rennosti. Samalla tavalla kuin juosta lenkkiä. Antaa vaan mennä. Kun ajattelen mitä mieleen juolahtaa ja huomaan, että uinti sujuu stiplaan välittömästi, rytmi menee sekaisin ja olen kuin sukeltava harakka. Mutta tänään menen mökille, otan mukaan märkäpukuni ja treenaan. Eli uhmaan järven pelottavia asioita: Kaloja, lumpeita ja …… niin pahinta kaikista, vilkasta mielikuvitustani!

Hellurei ja veteen siis!

Iloa päivään!

Love
Hanna
xoxoxoxxo

Kommentit (2)

Ulla Liukkonen

Ihana kun jokui muukin on uinut samalla tavalla.Itse uin lapsena paljon asuin vedässä tuntui että kalat oli kaverini.Kotini oli aivan järven rannalla.Vesi on sellaien elementti että sielu lepää kun katsoo järven pintaan kun se on tyynni.Mikä sen ihananampaa kuin istua järven rannalla ja nauttia hiljaisuudesta ja veden lipatuksesta.Uiminen muutenkin on hyvä koko keholle.Moni jäsen saa liikuntaa.

Nina

Mökkisammakkoa oon itekkin aina uinut ja haaveillut kroolista ,upeaa katseltavaa mutta tokkopa ite oppisin ... Keuhkot täyttyisi nopiasti vedestä :D

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011