Vanajavesiuinti suoritettu. Uin kilometrin järvessä aika kivassa säässä. Tapahtuma oli todella leppoisa ja kiva ja uintipaikkaa kauniimpaa saa hakea. Mutta en mä ole tyytyväinen. Näin siinä kävi:

En ole ollenkaan hyvä jos pitää suorittaa jotain muiden katseiden alla. Eihän mun tietysti pitänyt mutta niin se vaan menee. Kun laskeuduin veteen alkoi sydän hakata ihan hulluna. Sain sen rauhoittumaan vasta, kun puolet matkasta oli mennyt. No mitäpä tuosta, jos pumppu hakkaa, mutta kun se aiheutti myös sen etten uskaltanut uida sitä mitä piti, nimittäin kroolia ? surkeuden surkeus. Koko matkan sanoin itselleni: pane nyt se nassusi sinne veteen ja ala kauhoa. Mutta ei. Kieltäydyin kuin vanha kaakki esteen edessä. Ja niin vain vetelin mökkisammakkoa koko kilsan.

Karmean noloa. Ainoa positiivinen asia oli se kun Mariia Yrjö-Koskinen sanoi minua haastatellessaan, että ”no jos koko kilometrin vedit mökkisammakkoa aikaan 38 min niin hyvin vedit” . Ehkä niin, mutta en voi olla tyytyväinen. Joten uusiksi se on uitava ensi vuonna.

Sanovat että luonnonvesissä on haastavampaa uida, en minä siitä mitään tiedä, kiinnostavampaa se ainakin on. Baba Lybek, joka myös osallistui tapahtumaan (Kroolaamalla KOLME kilometriä! Super Baba!!!) kehotti minua nauttimaan uinnista. Sitä ajattelin kun uin tuossa ihanassa järvessä ja katselin Hämeen linnaa ja sen reunaa kulkevaa kävelytietä. Oli siellä hääparikin kuvattavana. Aurinko paistoi kasvoilleni ja fiilis oli tosiaan hieno. Samaa matkaa kanssani ui ihana rouva, joka nautti siitä, että voi turvallisissa olosuhteissa uida luonnonvedessä. Minäkään en tavoistani poiketen pelännyt kaloja enkä lumpeen varsia. Sen verran uimareita siellä polski, että ei ollut ahvenista huolta ?

Sitä ihmettelin, että vesijuoksijoita oli mukana vain kuusi! Muita matkoja (5000m 3000m ja 1000m) oli kuitenkin uimassa 30-50 uimaria kutakin. Minne olivat tämän supersuositun lajin harrastajat jääneet?

No mutta uinti on nyt takana ja edessä on metsäretki! Lähden mustikkaan ja varaudun myös vattujen ja sienien varalta (joo ja ampiaisten = kyypakkaus). Kyllä nyt kaikkien kynnelle kykenevien pitäisi kerätä marjoja metsästä. Onhan se ihan hassua ostaa talvella kaupasta goji-marjoja. Ensinäkin ne maistuu pahalta ja toiseksi, ne tuodaan Suomeen maailman ääristä. Omissa metsissä kasvaa kaikilla arvoilla mitattuna parempia herkkuja. Kuivattuinakin voi ostaa kotimaisia karpaloita, mustikoita ja puolukoita jotka on niin hyvän makuisia! Juuri paahdan uunissa taas mysliä ja sekaan laitan kuivattuja karpaloita.

Metsäretki päättyy mökkisaunan lämpimiin löylyihin ja uintiin järvessä. En ole vielä päättänyt vedänkö pari vetoa kroolia vai en, mutta märkäpuku jääköön kotiin!

Iloa veteen ja metsään ja ihan kaikkialle,
Kyllä elämä sitten on ihanaa ja mielenkiintoista!

Pus

Norppa-Hanna

P.S. Tiesittekö, että norpat uivat myös nukkuessaan? Aika vesseileitä!

Kommentit (1)

Pirjo

Ei noloa ollenkaan. Kävin itse 50v+ uintitekniikka-kurssin ja tulos, - uin edelleen tuota mainitsemaasi "mökkisammakkoa". Ei vanha "koira" uusia temppuja niin vaan opi. Teoriassa tiedän ja osaan uida vaparia, mutta käytäntö onkin sitten ihan toinen.

Ei haittaa!

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011