Lueskelin Facebookia ja huomasin, että paljon on porua kurjasta säästä. Ymmärtäähän sen. Saisi se kesä olla kuuma, kun on niin lyhytkin. Olen karistanut nuo sää-päivittelyt itsestäni jo vuosia sitten. Vanhempani tarkkailivat säätä väsyksiin saakka ja kun ei sille säälle mitään mahda, niin koetan keskittyä muihin juttuihin. Viimeinen viikko on kyllä tarjonnut hupia yllin kyllin.

Olin lähdössä vähän tutkailemaan kesälaitumia, mutta kaksi viimeistä työpäivää piti ensin selvittää loppuun. Ajelin molempina päivinä kuvaajan (ihana Riitta ? ) kanssa Turun suuntaan ja Riitta ehdotti kahvipaussia Salon korvalla Design Hillissä. Paikka yllätti minut aivan täysin! Se oli kiinnostavan näköinen ja valoisa. En tohtinut tutkia myynnissä olevia valikoimia tarkemmin, koska vältän ostamasta mitään, mitä en tarvitse, mutta hyviä merkkejähän siellä oli esillä – kuin pikkuinen tavaratalo! Tilasimme cappuccinot ja croissantit. Puhuin puhelimessa, kun tilauksemme tuotiin ja vain kohottelin kulmakarvojani sillä edessäni oli mitä ihanin kattaus! Croissantin kaverina oli pieni kipollinen hilloa ja lisänä kaksi cocktailtikkuun pujotettua viinirypälettä jotka oli kastettu valkosuklaaseen. Seuraavana päivänä matka kulki jälleen Design Hillin kautta. Tilasimme taas cappuccinot ja croissantit. Nytkin croissantin kyljessä oli hilloa ja lisäksi saimme tummaan suklaaseen kastetut mansikat. Huokasin ihastuksesta ja päivittelin kuinka viehättävä ja ihana yllätys edessäni olikaan. Tarjoilija vastasi minulle: Tavoitteeni on saada jokainen asiakkaamme hymyilemään! Siinä oli mennä cappuccinot väärään kurkkuun ja pyysin miestä kertomaan lisää. Belgiasta kotoisin oleva Dirk Serlippens huomasi, että suomalaiset hymyilevät hyvin vähän. Kun tämä mainostoimistomies sitten päätti perustaa myös kahvilan, hän asetti päämääräkseen saada jokainen asiakas hymyilemään. Jos hän onnistuu, hän on voittaja.

Ihana, ihana, ihana päämäärä! Sitä voi muuten soveltaa itseensäkin. Aina kun huomaa hymyilevänsä on voittaja ?

Turun ihanat työt ja Dirkin herkkukahvit jäivät taakse ja edessä häämötti loman alku ja Saariselkä, jossa ajettiin Six Nights Enduro –kilpailu. Hurahdin enduromoottoripyöräilyyn muutama vuosi sitten, kun minulle ehdotettiin, että tehtäisiin TV-ohjelma jossa katsotaan opinko ajamaan enduroa. No minähän olen sellainen jees-nainen ja suostuin. Opin jotain lajista joka antoi niin paljon, että sen selittämiseen ei yksi blogi riitä, mutta kävin niin kurjasti, että polveni hajosi (ei kylläkään enduroa ajaessani) enkä voi juurikaan enää ajaa moottoripyörää seisten, pitkin kivisiä metsäpolkuja ja joen uomia. Mutta lähdin hengailemaan Saariselälle mukaan kuitenkin. (Ajoin minä pienen lenkin myös. Vähän kivistä polkua, pätkän metsäpolkua ja pitemmin hiekkatietä… ? palkintona mieletön metsän siimeksessä lymyävä koski ja joki!)

Ei ollut lämmintä Saariselälläkään, ei! Mutta aurinko paistoi – ja se paistoikin sitten koko yön! Se on kyllä ihan kreisiä, kuinka sitä valoa riittää. Mutta kaikkein kreiseintä olivat nämä enduroihmiset. Lajia harrastavat miehet ja naiset ovat uskomatonta joukkoa. Minkään harrastuksen piiristä en ole löytänyt yhtä hauskoja ja positiivisia ihmisiä. Kun onnistut he iloitsevat kanssasi, kun epäonnistut he nauravat sille kanssasi. (Jos itkettää he nauravat sinulle myös ? ) Jos haluat oppia he opettavat, kannustavat ja nostavat pyöräsi ylös suosta uudelleen ja uudelleen. Rakastan heistä jokaista ja olen kokenut elämäni parhaimpia hetkiä erilaisilla poluilla Lopelta Saharaan sekä enduropyörän selässä että jälkipyykkiä pestessä nuotiokahvilla tai taginia syödessä auringon painuessa dyynien taakse.

Nyt istuin enimmäkseen huoltoautossa ja kuvasin ajajia. Mutta bonuksena kuulin tuhat tarinaa endurosta, sillä autoa ajoi Jyri Jysky Tengman ja vieressä istui Raimo Rammo Heikkilä jotka ystävineen perustivat mp kerho Kahvakoplan kuusikymmentäluvun lopussa. Kahvakoplan pojat ajavat edelleen ja voin sanoa, että siinä menossa ei moni pysy mukana – sopii koittaa! Hahahah! Hauskinta jutuissa oli se mille miehet nauravat. Annan esimerkin. Ajamme pitkin mutkaista hiekkatietä, yhtäkkiä Jysky sanoo: ”ai tossa on toi lätäkkö. Kerran olin täällä yhden porukan kanssa ja ne ajoi aika hitaasti. Viihdyttelin siinä itseäni ajamalla joka lätäkköön sladissa. Ton lätäkön reuna olikin sitten ihan liukas ja siinä oli kivi ja vetäsin lipat. Lensin pyörän yli ja sain sitten aivotärähdyksen ja kaksi kylkiluuta meni poikki. Hahahahahah. Siis tämän tarinan perään herrat nauroivat ihan vääränä! Rakastan sitä mille miehet nauravat!

Suosittelen enduroa jokaiselle joka luulee osaavansa ajaa moottoripyörää. Lämmöllä ja rakkaudella. Sekä naisille että miehille. (Joiden on vaikeaa oppia koska ovat niin kovaa poikaa ja neuvojen kuunteleminen on niin vaikeaa)

Saariselän raikkaasta ilmasta (ja toisaalta bensan ja kuran hajuista, joista tykkään ? ) matkasin kotiin yhdeksi yöksi ja sitten jo piirun verran etelään päin Saarenmaalle, jota rakastan syvästi.

Matka on pitkä ja olin väsynyt yöttömän yön vaikutuksista, mutta kun tulimme talomme pihaan tunsin kuinka onni nappasi minut syliinsä ja puristi tiukasti. Hih ja hah – väsymys tiessään. Vasta leikattu nurmi tuoksui, ruusut kukkivat, koti oli siisti ja puhdas. Ihana Irina käy siivoamassa talomme kun lähdemme. Hän pesee pyykit ja hoitaa puutarhan kukat. Hänen poikansa ajelee nurmikon ja kun tulemme voimme vain nauttia elämästä tarvitsematta alkaa kantaa mattoja ja hiiren raatoja ulos talosta. Laitoin bikinit päälle ja menin aurinkoon tuijottamaan taivaalle josta bongailen lentokoneiden piirtämiä viivoja. Ai sitä autuutta, mutta pian alkoi janottaa, siis jääkapille. Kun avaan oven sieltä lentää paperi! Nappaan sen käteeni, siinä lukee: SURPRISE! Ja mitä löytyy kaapista? Tuoreet vihannekset ja mausteyrtit, kaikki sipulista kukkakaaliin. Ja kaksikymmentä kananmunaa! Irina on tuonut kasvimaansa antimia ja hänen pihallaan tepsuttelevien ruskeiden kanojen munia. Kyllä elämä on ihanaa ja yhdessä viikossa voi tapahtua vaikka mitä….ai millainen oli sää? Kuka siitä välittää? Välittäkää ihmiset toisistanne ja naurakaa!

Lämpimin ja halauksin ja suukkosin

Hanna

xoxoxoxo

P.S. Liian pitkä blogiteksti - suokaa anteeksi. Minkäs teet kun on niin paljon ilonaiheita?? Ja jos enduro kiinnostaa niin http://www.motojysky.fi/ kaikki välineet saa paikan päältä ja isommallakin joukolla voi mennä! Do it!

H.

Kommentit (3)

Sirpa Tarkkonen

Hanna! Wirtaa,Wirtaa, Wirtaa, sitä sinulla riittää meille muillekin jaettavaksi. Pitäisikö sinulle antaa kaikkien jo aiemmin annettujen lisänimien lisäksi vielä yksi uusi? Miten olis muuntaja l. virranjakaja ;-)?!
Ihania juttuja <3!

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011