Näin äsken yhden kauniin kuvan ja mieleeni tuli kuinka tärkeää kauneus ja visuaaliset asiat ovat minulle. Yhtenä päivänä pari vuotta sitten olin allapäin ja alakulo valtasi koko olemukseni. Menin työasioissa yhteen Helsingin upeimmista sisustusliikkeistä ja alakulo kaikkosi yhdessä hujauksessa. Kaikki mitä näin oli ihanaa ja kaunista ja tuotti iloa vain katselemalla. Eikä se ollut ainoa samanlainen tapaus. Kerran eräässä toisessa liikkeessä kauneus ja tyyli sai minut niin täyteen energiaa, että oli pakko soittaa T.I.L.A. –ohjelman tuottajalle ja avautua tästä kauneuden kokemuksesta ja siitä pakahduttavasta tunteesta jonka se toi tullessaan, etten olisi ratkennut siihen paikkaan!

Monille musiikki tuo saman fiiliksen – minullekin kyllä, mutta en kuuntele niin paljon musiikkia kuin hiljaisuutta. Taustamusiikki on minulle häiriötekijä. Haluan keskittyä kuuntelemaan musiikkia mieluummin. Tunnen myös musiikkia huonosti, mutta kun täysillä lataava artisti antaa palaa – olen aseeton. Auto on minulle hyvä paikka kuunnella musiikkia täysillä ja tietysti joikua mukana… Tärkeintä on kaikkensa antava artisti.

Hyvän mielen saan tietysti myös aina kun liikun. Pikkuhiljaa liikuntalajeihin on tullut myös rauhallisia lajeja, vaikka edelleenkin järisyttävin olo tulee siitä, kun tekee niin täysillä, että itkee. Okei – olen varmaan vähän hullu. Vaan mitäpä pienistä!

Sitä tässä vain jäin pohtimaan, että kuinka hulluja ovatkaan ne, jotka päättävät meidän koulujemme opetussuunnitelmista? Kaikkia taideaineita, liikuntaa ja kotitaloutta vähennetään. Vaikka megatrendi maailmalla on hidastaminen, luonnon kunnioittamien ja pehmeät arvot, meillä panostetaan lukuaineisiin, niin kuin ne olisivat ainoat autuaaksi tekevät asiat maailmassa. Mitä väliä sillä on jos osaa derivaatat ja kirjoittaa sujuvaa saksaa jos mieli on maassa ja on toimintakyvytön? Kun kävin Afrikassa olivat lukutaidottomat ihmiset täynnä iloa. Viime sunnuntaina olin Karjalohjalla juontamassa Majakan hyväntekeväisyystempausta. Majakka on kahden kehitysvammaisia hoitavan sijaisperheen perustama työhuone, jossa sydän ja kädentaidot ovat etusijalla. Voitte arvata että tupa oli täynnä onnellisia ihmisiä.

Onnea ja iloa viisisataa kiloa!

Love
xoxox

Hanna

Kommentit (4)

Hanna

Hei Ritva :)

Juu saahan niitä tarjottimia ostaa! Majakasta niitä saa. Majakka on siis Karjalohjalla toimiva kehitysvammaisten työpaja, jonka kaupassa niitä myydään. Karjalohjalle on kiva, kaunis mutkainen tie ja perillä voi myös hörpätä kahvit. Myymälässä on paljon muutakin kivaa. mm puuhevosia ihan parasta laatua.

Osoite on Teilinummentie 4, 09120 Karjalohja. Nettisivuilta löytyy luettelot kaikesta myytävästä: http://www.toivojarauha.fi/toimitilat.html

virpi

Hei Hanna,

Hienoa, että osaat nauttia kauneudesta ,ja pelkkä kuva tai vierailu kauneuden keskellä saa tuntemaan suurta iloa. Minäkin härkänaisena olen kyltymätön esteetikko, visuaalisen kauneuden rakastaja. Myös musiikki voi saada saman ilon ja onnen tunteen. Olin katsomassa Susanna Haavistoa Tampereella, jossa hän esitti Edith Piafia- kertakaikkisen upea esitys, ihan kaikin puolin. Suosittelen lämpimästi!

Hymyä päivääsi, Virpi

hanna.sumari@kolumbus.fi

Kiitos Virpi - iloa sinulle myös. Sait kyllä pienen nipistyksen aikaiseksi! - mun pitäis käydä enemmän teatterissa! Siihen on tultava parannus! Joo ja musiikki on hyvä mielialan kohottaja!

Hauskaa vappua!
Hanna

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011