Oltiin kerran prätkäreissulla pitkin ja poikin Ruotsia ja Tanskaa. Meillä on tapana tuoda aina lapsille tuliaisia matkoilta, mutta nyt varoittelin jo etukäteen, että turha odottaa mitään, prätkien sivulaukut täyttyy matkavarusteista. Kotiin päin tullessamme olimme pari päivää Tukholmassa ja löysin jotain hyvin pientä, mitä saatoin tuoda tytöille. Soitin kotiin ja kerroin, että minulla on kuin onkin pikkupikku yllätykset heille. Yksi tytöistä sanoi, että minullakin on yllätys teille! Oi että tulin iloiseksi. Ajattelin, että mahtavaa – hän on siivonnut huoneensa!

Kuinka käsittämättömän typerä voikaan äiti-ihminen olla? Ajatteleeko 18-vuotias neiti, että on joku mainitsemisen arvoinen yllätys, jos huone on siivottu?? Tai että olisi mitenkään kiinnostavaa ylipäätään siivota oma huoneensa tai mikään muukaan paikka?

Kotona tyttönen istui yläkerran rappusilla kasvot loistaen ja odotti. Tuliasta? Kyllä ja sen hän sai heti. Mutta mitä muuta? No oman yllätyksensä paljastamista. Hän kääntyi ympäri ja nykäisi farkkuja aavistuksen alas. Ristiselässä oli tatuointi. Pieni ja merkityksellinen kuva. Kyllä minä nauroin! (” hän on varmaan siivonnut huoneensa!!!”)

Meillä oli ollut keskustelua tatuoinneista ja lävistyksistä ja olin sanonut, että ei ennen kuin olet 18-vuotias. Halusin, ettei tule hölmöjä kuvia tai hulluja ideoita. Harkinta ja miettiminen ei ole pahasta, kun tekee koko elämän ikäisiä ratkaisuja.

Se oli ensimmäinen lähikosketukseni tatuointeihin. Välillä olen miettinyt, että voisin itsekin ottaa jonkun, mutta en koe, että minulla olisi tarpeeksi paloa johonkin. Ja lisäksi vihaan kipua, jota tunnen herkästi. Olen myös todella vaihtelunhaluinen ulkoasuni kanssa ja koen, etten voisi olla sitä rajoituksetta, jos ihoani koristaisi joku kuva.

Jenny Belitz-Henriksson on kirjoittanut kirjan Naisen iholla. Se on ihana. Siinä 32 naista kertoo omista tatuoinneistaan. Olen aivan hullaantunut noihin tarinoihin ja kuviin. Jotkut tarinat kuvista saavat minut kyyneliin jotkut taas ääneen nauramaan. Mariella Sarkiman kokonaan tatuoitu selkä ja kuvat hänestä tyllihameessa ja kallion kolossa saivat minut melkein soittamaan jo tatuoijalle ajan! (Sitten muistin kivun.) Mutta kaikki tarinat koskettavat ja avaavat kokonaan uusia maailmoja.

Jos olisin nuori ja hinkuisin tatuointia, saattaisin ostaa kirjan äidilleni vaivihkaa. Kukaan, jolla on sydän ei voi lukemisen jälkeen ajatella pahaa asiaa ihmisestä joka on kuvittanut ihoaan.

Iloa elämään!
Pus

Hanna

P.S. Kun mulla on kesään mennessä ihan tiukka vatsa, SAATAN, ottaa napakorun. (Huomioikaa sana KUN!)

Kommentit (4)

Outi

Heti piti varata kirja kirjastosta itselle. Pitkään olen jo miettinyt tatuoinnin laittamista, mutta en ole vielä rohjennut käydä ottamassa. Jännittää kuinka sattuu ja haluaisin kuitenkin sellaisen, jota ei tarvi hävetä tai peittää ja mikä miellyttää loppuelämän. Mymmelitatuointi kiinnostaisi ja samalla siihen voisi tehdä ympärille jotain johon lasten nimet saisi upotettua kauniisti.

Hanna

Kaikki sanovat mulle että ei se satu! Joten ei se varmaan satu :) ja riippunee paikasta mihin sen ottaa.

onnea valinnalle! Varmasti siitä tulee hieno!

Maiju

Itselläni on kolme pientä, mutta ne kaikki ovat sellaisissa paikoissa, että on helposti peitettävissä ;)

Hanna

Osaisinkohan ikinä valita edes sitä kuvaa? Maailma on niin täynnä hienoja kuvia!

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011