Ukkini muutti Etelä-Afrikkaan tulitikkutehtaan johtajaksi vuonna 1951 tai niillä main. Eli kauan ennen kuin minä synnyin. En koskaan tavannut häntä, mutta olimme kirjeenvaihdossa jossain vaiheessa ja sain häneltä mm muutaman pussin afrikkalaisia kukkiensiemeniä. Ne eivät koskaan itäneet, mutta kaunis side äidinisääni oli olemassa.

Myös vanhemmat sisareni kirjoittelivat hänelle ja Ritva-siskoni  piirsi kivan kuvankin. Suuren padan, jonka ympärillä oli paljon väkeä ja padassa mies johon osoitti suuri nuoli. Nuolessa luki sana UKKI :)

Ukista tuli pienessä päässäni maailman ihanin, suurin ja viisain pappa ja olin todella yllättynyt kuullessani, että hän oli vain reilut 170 cm pitkä. Afrikasta tuli myös unelmieni matkakohde, jonne halusin päästä. Ukki tuli tuhkauurnassa Suomeen ennen kuin minä ehdin Afrikkaan mutta yhtäkaikki, unelmani toteutui viikko sitten, kun sain kutsun lähteä mukaan luovuttamaan Mosambikin kuiville alueille puhdasta vettä.

Kysymyksessä on Bonaquan projekti  - 3 litraa puhdasta vettä Afrikkaan, jossa yhtiö luovuttaa jokaisesta myydystä Bonaqua pullosta kolme litraa puhdasta vettä Afrikkaan. Emme tietenkään vieneet mukanamme vettä, vaan Lifestraw vedensuodattimia, joilla likaisesta vedestä voidaan suodattaa juomakelpoista.

Kun lähdimme matkaan, meitä oli kaikkiaan kahdeksan hengen joukko, minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä tulen näkemään. En ehtinyt tehdä juuri mitään ennakkotutkimusta matkaohjelman kertomista paikoista. Nopeasti juuri ennen lentokenttätaksin tuloa tein Googlen kuvahaun Maputosta ja Inhambanesta. Näin kuvia upeista hiekkarannoista ja sinisenä kimmeltävästä ulapasta sekä kiiltävänä hohtavasta suurkaupungista. Totuus oli toisenlainen.

Saavuimme Maputoon puolen yön tuntumissa. Ajo kentältä hotelliin näytti nopeasti kaupungin kahdet kasvot. Toisaalla – harvassa, hienoja taloja jotka katsoivat merelle ja toisaalla hiljaiset laudoista, aaltopellistä ja palmunlehvistä kootut hökkelirivit. Odotin aamua suurella mielenkiinnolla.

Uusi päivä vei meidät kiertoajelulle, joka vahvisti illan havainnot, mutta nyt ei pienten lautatalojen ympäristö ollut hiljainen! Se sykki elämää, iloa ja värejä. Ihmisten kauneus ja ilo jäivät mieleeni ja ne nousivat sieltä esiin vielä useasti matkan aikana.

Etappimme ja matkan päämäärä oli Inhambanen lähellä sijaitseva Funhalouron kylä. Lensimme Inhambaneen seuraavana päivänä ja näimme Mosambikin ilmasta. Toisella puolella näkyi satoja kilometrejä vaaleaa hiekkarantaa, jota Intian valtameri huuhteli ja toisella puolella kukoisti tummanvihreä savanni. Tunsin eläväni seikkailussa.

Inhambanen kaupunki oli lumoava ja charmikas. Kun seisoin hotellin kadunpuoleisella parvekkeella näin vanhan talorivistön, jossa jokainen rakennus oli eri tyyliä. Oli kuumaa, autioita ja täysin äänetöntä, vain hiljainen pianon soitto kuului jostain kaukaa. Olin lumoutunut.

Matka Funhalouron kylään alkoi puoli kuudelta aamulla. Kaikkialla oli jo täysi tohina käynnissä. Naiset kantoivat vettä päänsä päällä ja lapsia kantoliinoissaan ja koululaiset juoksivat tienlaitoja koulupuvuissaan nauraen. Hyvä tunnelma tuntui ja tarttui. Matka kylään oli pitkä ja kaksi kolmasosaa matkasta taittui hiekkatietä pitkin, jossa paras kulkuneuvo olisi ollut joku aivan muu, kuin se linja-auto jossa matkustimme. Näille teille on maasturit luotu! (Ja enduromoottoripyörät, mutta sen tarinan kerron joskus myöhemmin)
Perillä näimme, että meitä oli todella odotettu. Suuren puun varjossa istui valtava joukko parhaimpiinsa pukeutuneita ihmisiä, jotka olivat tulleet pitkien matkojenkin takaa kävellen. Alue on laaja ja harvaan asuttu ja siinäkin on yksi syy, miksi vedensuodattimet ovat hyvin tärkeitä. Puhdasvetinen kaivo saattaa olla kuuden kilometrin tai vieläkin pidemmän matkan päässä. Kun äiti lähtee hakemaan vettä, hän saattaa joutua yöpymään kaivolla pitkän matkan takia. Silti pään päällä saa kulkemaan vain parikymmentä litraa. Mikä paradoksi! Itse en jaksaisi kantaa niitä edes käsissäni tuota matkaa varsinkaan +40° asteen kuumudessa! Lähempänä kotia saattaa kuitenkin olla vedenottopaikka, jonka veden voi puhdistaa suodattamalla.

Meidän lisäksemme suodattimien luovutustilaisuuteen saapui paljon tärkeää väkeä. Kuvernöörin saapumiseen valmistauduttiin suurella kunnioituksella, mutta suurimmat hurraahuudot saivat kyllä puhdas vesi, jota suodatettiin kyläläisten silmien edessä, sekä vesilähettiläämme Irina, joka tempautui huimaan tanssiin yhdessä kylän naisten kanssa. Ilo ja jännitys oli käsin kosketeltavaa ja iloa oli kaikkialla, vaikka paljon muuta ei ollutkaan. Ja se tarttui mukaan ja haluaisinkin tuoda sen vastalahjaksi matkaltamme, ilon ja hetkeen tarttumisen taidon. Iloitse pienestäkin ja anna sen tarttua muihinkin!

Hyvä lukijani, en väsytä sinua tällä kertaa enempää, vaan kerron matkasta lisää seuraavassa kirjoituksessani. Jos haluat tutustua aiheeseen käy vaikka Facebookin sivulla 3litraapuhdastavettä

Täältä voit katsoa kuinka Irina tanssi! http://www.youtube.com/watch?v=NZnz7nawyw4

Love xx

Hanna

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011