Meillä oli tänään ihana perhepäivä. Olen ollut koko viikon poissa kotoa ja tämä sunnuntai oli kaivattu lepopäivä. Vietin sen tekemällä Osso Buccoa ja leipomalla kuppikakkuja kuopukseni kanssa. Keskimmäisen tyttäreni kanssa kävin kaupassa. Hän tuli kotiin käymään viikonlopuksi ja pesimme yhdessä myös hänen lakanapyykkiään. Vedimme lakanat ja mankeloimme ne.

Kun olimme keittiössä ja osso bucco sekä kuppikakut olivat työn alla, katsoimme samalla nyyhkyleffaa telkkarista. Kun sen loppuhuipennus oli menossa sanoin, että: ”Apua miten ihana vyötärö tolla naisella on! Olisipa mulla samanlainen!” Sain mulkaisuja osakseni sekä Katrilta että Carolinalta ja Katri pyysi, että voisinko nyt vain katsoa leffaa ja olla ihana.

Niinpä niin, äiti on äiti, ihana sellaisena kuin on. Ihan muut asiat kuin vyötäröt ovat tärkeitä. Tärkeää on mankeloida lakanoita, leipoa ja tehdä ruokaa. Keittää hilloa ja viedä sitä yllätykseksi kotoa poissa asuvan lapsen jääkaappiin.

Mutta kaikki eivät varmaan sitä tiedä. Luin eilen Anu Saagimin mielipiteitä suomalaisista äideistä. Anu on minusta viihdyttävä tapaus, joka on valinnut oman tapansa markkinoida itseään. Kun kuuntelen häntä ja hänen haastattelujaan alan aina nauraa. Mutta nyt minusta tuntuu että Anu parka iski kirveensä kiveen. Äiti on pyhä. Äiti ei ole ruma ellei äiti ole paha. Äidin tuoksu, pehmeät käsivarret ja rakkaus on voima, jota ei tarvitse kosmetologilla pönkittää.

Anu Sanoo: - Luulen, että lapsikin on onnellisempi, jos sä panostat itseesi, olet kaunis ja näyttävä, ja sulla on hyvä ura. Lapsi on onnellisempi, kuin jos sä olet koko ajan sen perässä kotona valvomassa sitä.

Luulen, että Anu on väärässä. Mutta kyllä hän on haka markkinoimaan itseään.

Meidän kuppikakuista tuli niin hyviä, ettei yhtään jäänyt. Syömässä oli koko perhe, myös Kirsikka ja hänen sulhasensa. Meillä oli tosi kivaa. Kellään ei muuten ollut meikkiä ja mulla oli verkkarit ja eriparisukat.

Kauniit kuvat otti Kirsikka!

Eläköön sunnuntait koko perheen kanssa!

Love

Hanna

xoxoxox

Kommentit (2)

Sirpa Tarkkonen

Voi Anu parkaa, pitkä on hänellä matka, tämän kaiken oivaltamiseen.
Kiitos kauniista ja makuhermoja kutittelevista kuvista!

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011