On menossa kiireinen päivä monessa kodissa. Osa lahjoistakin on varmaan ostamatta. Muistan hyvin kuinka isäni osti lahjat usein vasta jouluaattona aamupäivällä. Silloin kotona oli jo kova tohina. Teimme äidin kanssa lihapiirakkaa ja keitimme buljonkia, eli lihalientä, joita söimme aina aattona lounaaksi. Muutama vakiovieras kävi nauttimassa niitä kanssamme. Piirakan ja liemen valmistaminen oli aloitettu jo edellisenä tai sitä edellisenä päivänä, keittämällä luisia lihoja, mausteita ja vihanneksia. Näin syntyneestä liemestä tehtiin ihana maistuva lihaliemi ja lihat pilkottiin pieniksi ja ne käytettiin piirakan täytteeseen. Kerran loppuivat vehnäjauhot kesken piirakkataikinan tekoa, mutta ei hätää – äiti korvasi puuttuvat vehnäjauhot korppujauhoilla ja piirakasta tuli niin ihana ettei koskaan ennen! Siitä pitäen piirakkataikinaan lisättiin korppujauhoja aina! En löydä mistään enää sitä vanhaa reseptiä, jota piirakkaan käytettiin. Se oli Kotiruoka –nimisessä keittokirjassa, joka minunkin kirjahyllyssäni on, mutta jossain ikivanhassa painoksessa. Ainoa mitä reseptistä muistan on, että siihen tuli kermaa vaahdotettuna! Eipä ihme että oli hyvää!

Lahjoja paketoitiin myös aaton aattona ja salaperäistä rapinaa kuului monesta nurkasta, olihan perheemme kohtuullisen suuri, isä, äiti ja neljä tytärtä. Lahjojen anto on noista ajoista kovasti muuttunut äärestä toiseen. Hurjia lahjavuoria, aineettomia lahjoja ja sopimuksia siitä, että lahjoja ei anneta lainkaan…. Ja sitten annetaan kuitenkin! Kävin kosmetologilla muutama päivä sitten ja ihana Minna kertoi minulle heidän tämän joulun lahja-politiikastaan. Se on niin hyvä, että pyysin saada jakaa idean täällä blogissa.

Minnan perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi kaksi pikkuista poikaa, joita suku mielellään hemmottelee runsailla lahjoilla. Viime jouluna Minnaa alkoi ahdistaa hurja määrä leluja ja hän päätti muuttaa systeemiä. Nyt jokainen sukulainen saa ostaa pojille yhden lahjan kukin. Ja pojat saavat kirjoittaa joulupukille kirjeen, josta nämä pukin apulaiset voivat valita mieleisiään. Hieno systeemi joka sopii varmasti moneen perheeseen. Jos tuntuu siltä, että haluaa ostaa enemmän, voi ostaa lahjoja niihin moniin keräyksiin joita on järjestetty niitä lapsia varten, joiden ongelma on päinvastainen.

Minnan äiti taas keksi loistavan idean aikuisille lahjottaville. Päätös olla antamatta mitään lahjoja, on useille jotenkin hankala toteutettava. Aina joku tekee poikkeuksen ja yhtäkkiä tilanne karkaa käsistä… Mutta miltä tämä kuulostaa: Jokainen aikuinen perheenjäsen miettii jonkin asian mitä haluaisi tehdä yhdessä muiden kanssa seuraavan vuoden aikana ja jouluaattona ideat paljastetaan. Sitten nämä ideat toteutetaan joko kaikki tai niistä äänestetään parhaat. Tähän listaan minulla olisi ainakin sata ideaa! Mennä brunssille kaupunkiin, mennä keilaamaan, tehdä pikkuinen matka Tertin kartanoon, mennä retkelle Nuuksioon, opetella tekemään joku uusi ruokalaji yhdessä, pelata koko päivä lautapelejä tai kortia jne jne. Rakastan tätä ideaa aivan hulluna! Mutta tunnen kyllä nämä meidän muruset (tyttäreni) ihan vielä emme pääse tämäntyyppistä lahjasäkkiä avaamaan – kuin korkeintaan koreiden pakettien lisäksi!

Ihanaa joulua jokaiselle -lahjojen kanssa tai ilman
Lämpöä sydämiin, rakkautta sanoihin ja tekoihin

Love
Hanna
xoxoxo

Kommentit (5)

Riitta

Hei, minulla on Kotiruoka, painos vuodelta 1964. Siinä on seuraava voitaikinan ohje. 3 dl hyvää kermaa, 1 tl leivinjauhetta, 6½ dl hienoja vehnäjauhoja, margariinia tai voita puolet taikinan painosta (250 g). Leinjauhe ja vehnäjauhot sekoitetaan vatkattuun kermaan. Taikina punnitaan ja puolet sen painosta otetaan margariinia tai voita, joka vaivataan taikinan joukkoon. Olisiko tämä se ohje, josta kirjoitit..
Hyvää joulun jatkoa ja uutta vuotta!

Hanna Sumari

Heiiiii Riitta!
Se on juuri tämä! Ihanaa! Ajatella... Kun luin reseptin muistin tuon että taikina piti punnita. Nimittäin vaaka, jota käytimme ei todellakaan ollut digitaalinen, vaan erttäin antiikkinen!
Miljoonat kiitokset hyvää Tapaninpäivää ja ihanaa uutta vuotta!
Terv Hanna

Riitta

Hienoa, minun täytyy kokeilla tätä reseptiä. Eipä ole kovin paljon tullut selailtua tuota keittokirjaa.. olen saanut sen joskus äidiltäni.
T. Riitta

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011