Lihakset väsyneinä tässä naputtelen tyytyväisenä läppäriäni. Mullahan on tämä uusi harrastus Fustra ja tänään olin taas Juhon ohjattavana ja hitaan alun jälkeen tämä oli ensimmäinen tunti, kun pääsin tekemään hommia niin että tuli hiki. Tähän asti ollaan harjoiteltu tekemään liikkeitä oikein. Se on kyllä kiinnostavaa. Tylsää on se, että tuntee itsensä aivan dorkaksi. Siis kun ei opi heti. (Tosta sanasta dorka, tulee mulle aina mieleen Jörn Donner – oikein kuulen kuinka hän sen sanoo, vähän pehmeällä ärrällä ja omaleimaisella intonaatiolla! Jörkka on niin cool!)

Olen huomannut pari kiintoisaa juttua tästä treenaamisesta ja itsestäni.
Olen patalaiska.
Olen mukavuudenhaluinen.
En keskity.
Turhaudun.
Luovutan.

Hehheehe! Aika kiva luettelo, varsinkin jos se kertoisi jostakusta toisesta! Mutta olen päättänyt:

Luopua mukavuudenhalustani ja taistella
Keskittyä
Olla turhautumatta
Olla sinnikäs

Patalaiskana mä pysyn. Okei en EHKÄ pysy, mutta en saata luvata muutosta. Härkäluonteeni on niin nautiskelevaa sorttia ja oikeasti olen ahkera ihminen, että lupaan vain yrittää tässä kohdassa, joka liittyy kotona päivittäin tapahtuvaan treenaamiseen. Ou nou!!?? Kuinka sen jaksaisi, ehtisi, muistaisi tehdä? Palaan tähän kohtaan myöhemmin elämässäni. ?

Palatakseni päivän treenisessioon, niin ajaessani salille ajattelin, että teen satasella parhaani. Päätin sen tiukasti. Ja niin myös tein. Ja onnistuinkin! Ai että se tuntui makoisalta. Ja hiki joka valui selässä oli yhtä kuin onni! Ja se kun Juho sanoi: Hyvä! Oi että! Päätöksellä ja keskittymisellä on mahtava voima. Ja tietenkin juuri niin tulee toimia. Niinhän minä teen muissakin asioissa. Joku pieni patalaiska tyyppi aivoissani oli varmaan päättänyt että personal trainer tekee ne liikkeet mun puolesta?

Fustraanhan kuuluu ruokavaliokin. Se meni hiukan pipariksi (kirjaimellisesti) viimeviikolla, kun olin mukana TV-ohjelmassa jossa nimenomaan syötiin. Monta päivää peräkkäin. Mutta ei se haittaa, nyt mennään taas pilkulleen ohjeiden mukaan. Suuri ilo oli löytää kaupasta marjakeittoa, joka on makeutettu stevialla. Se tuntuu paljon paremmalta ajatukselta kuin aspartaami. Vaikka omassa pakastimessa on kyllä vielä ihan makeuttamattomia marjoja, joita voi lisätä puuroon ja jugurttiin.

Laitan mukaan muutaman kuvan Fustra-tunniltani, joita ei ole stailattu, kuten liikuntakuvat yleensä. Tämä edustaa maailmassani suurta rohkeutta, ettäs tiedätte!

Pysykää kunnossa!
Pus
Hanna

Kommentit (2)

Topi Lösönen

Repeilin tässä koneeni äärellä kun mietin tuota sun ajatusten Tonavaa eli kerrontaa :D Ihan huippua! :)

Hanna Sumari

Jos yksikin ihminen nauraa minun ansiostani edes lyhyesti, olen ansainnut paikkani maailmassa.

Taidankin välittömästi tehdä pikkuriikkisen blogikirjoituksen, jossa ketron mikä minua tänään nauratti.

Naurua peliin!
Hanna

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011