Takapihan kriikunapuu notkui kypsistä kriikunoista. Sanoin Katrille ja Carolinalle, että tarvitsen apuanne sunnuntaina puolen tunnin ajan – tyhjennetään puu hedelmistään. Sunnuntaina sitten mentiin puun alle ja Katri oli heti kauhuissaan. Kriikunat olivat korkealla ja niitä oli todella paljon. Hän epäili että hommaan menee vähintään päivä, ellei se jo alkumetreillä kaadu mahdottomuuteen. Mutta koska olen peruslaiskaa sorttia, esittelin heille salaisen aseeni – vihreän ohutta muovia olevan kevytpeitteen. Levitimme sen puun alle. Tytöt ottivat kulmista kiinni ja minä ravistin puuparkaa tujakasti pitkän tovin. Hahahahahaah! Kyllä me naurettiin kun kriikunat pomppivat välillä päähänkin. Mutta yhtä kaikki, hommaan meni kymmenen minuuttia. Sitten levitimme pressun puutarhapöydälle ja erottelimme hyvät huonoista ja kiljuimme hämähäkeille.

(Pieni välihuomautus hämähäkeistä ja muista öhkiäisistä. Äitini opetti minua ja noita tyttärentyttäriäkin katsomaan niitä tarkkaan, jopa suurennuslasilla ja huomaamaan kuinka kauniita tai vähintäänkin mielenkiintoisia ne ovat. Kummasti loppuu kammo, kun pysähtyy tutkimaan. Tämä muuten pätee kaikkiin ennakkoluuloihin maailmassa. Kun katsoo tarkemmin, näkee paremmin. Eli me kiljuttiin vaan koska se oli jotenkin kivaa ? - ei ihan järkevää. Ei tosiaankaan, mutta hauskaa)

Nyt minulla oli sitten pari ämpärillistä kriikunoita. Osa syötiin tuoreeltaan ja osa lähti Carolinan evääksi opiskelukaupunkiin Lahteen. Vielä jäi ämpärillinen jonka Carolina putsasi, eli poisti kivet. Ja sitten ryhdyin keittämään hilloa jättiläiskattilassa.

Rakastan säilömistä ja leipomista, sillä niiden puuhien parissa keittiössä on raukeaa ja olen onnellinen. Olen ostanut Virosta hillopurkkeja jotka ovat siellä kauniita ja halpoja. Siellä myydään myös ihania purkinkansia, niin että kun säästelee lasipurkkeja koko vuoden, niin tyhmät kannet voi säilötessä vaihtaa kauniisiin.

Mutta tässä ihanassa hillopuuhassa on ongelma. Sokeri. Sokeri lihottaa ja lienee muutenkin ihmiselle haitaksi. Mutta voiko aamupalani olla myrkkyä minulle?

2 dl maustamatonta jugurttia
3 rkl itse tehtyä müsliä
1 rkl (kukkura) itse keitettyä kriikunahilloa
10 kpl pakastettuja tyrnimarjoja

Ei se voi olla pahaksi, koska hillo ja müsli on ensinnäkin tehty suurella rakkaudella ja ne ovat luomua. Lisäksi hillopuuhaan osallistui koko perhe (puoliso toi kevytpeitteen) ja purkit ovat kauniita.

Illalla kun hillot oli keitetty törmäsin Facbookissa Jyrki Sukulan päivitykseen jossa hän kertoi keittävänsä myös hilloa. Kattilassa oli viinirypäleitä, luumuja, päärynöitä, omenoita, viikunoita ja hasselpähkinää. Ja muuta kattilaan ei laitetakkaan – eli ei lankaan sokeria! Tänä viikonloppuna minullakin porisee liedellä Cugná! Laitan Jyrkin resptin teillekin. Täällä kaikki raaka-aineet eivät löydy omasta pihasta, kuten Jyrkillä, mutta kaupasta saa mitä pihasta ei löydy, luomunakin jos niin haluaa.

Ihanaa päivää - sokerilla tai ilman!

xoxoxox

Love

Hanna

Cugná
1 kg päärynöitä
1 kg omenoita
500 g luumuja
1 kg rypäleitä
500 g hassel pähkinöitä

Työvaiheet
1. Lohko ja poista kodat omenoista ja päärynöistä. Lohko luumut ja poista kivet.?2. Irrota rypäleet rangasta (siemeniä ei tarvitse poistaa).?3. Lisää kaikki hedelmät ja pähkinät kattilaan ja aloita keittäminen hiljaisella tulella. Hämmennä puukauhalla muutaman minuutin välein. Lisää tarvittaessa tilkka vettä pohjalle.?4. Keitä hiljaisella tulella ainakin viisi tuntia. Mitä pidempään jaksat keittää sen intensiivisempää ja pehmeämpää hillosta tulee.
5. Jäähdytä ja pakkaa pakaste tai säilyke purkkeihin.
Tarjoile Cugná hilloa monenlaisten juustojen kanssa. Se sopii erinomaisesti niin tuoreen vuohenjuuston kanssa kuin kypsytetyn pecorinon tai castelmagno juustonkin kanssa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011