Hyvä lukija, tervetuloa seuraamaan blogiani! Olen ihan innoissani tästä tyhjästä valkoisesta sivusta, jota alan juuri nyt täyttää! Paitsi eihän tämä ihan tyhjä ole, tuollahan minä kurkin teitä sivun yläreunassa.

Oli muuten ihanaa olla kuvauksissa blogin kuvia varten. Pinksu, suloinen meikkitaiteilija, teki jotain puuterin tuoksuisia taikoja kasvoilleni ja liimasi kilometrin pituiset irtoripset varjostamaan katsettani. Kiskoin ylleni lainahöyhenet ja omat huikean korkeat persikkaiset korkkarini ja sitten vaan hymyä kameralle. No okei – kameran edessä olo on hiukan kiusallista, mutta ei se satu. Loppupäivän räpsyttelin sitten upeana ja olo oli hyvin prinsessainen. Tietenkin on niin, että niinä päivinä kun ammattilainen on tehnyt meikin, ei ole mitään muita tapaamisia, vaan siivouspäivä kotona. Sattumaltakaan ei näe yhtään vanhaa luokkatoveria tai poikaystävää ja oma armas tulee niin myöhään kotiin, että meikit ovat valuneet alas viemäristä jo tunteja aiemmin. Mutta mitäpä siitä! Tärkeintähän onkin se miltä itsestä TUNTUU! Mikä ihana olo onkaan siivota pitkien ja tuuheiden ripsien varjostaessa tiskiallasta kuuraavaa katsetta. Ihan oikeasti. Lopultahan on niin, että jos joku sanoo sinun näyttävän hyvältä, sitä helposti kieltää sen, ei usko. Mutta jos olo TUNTUU ihanalta, elämäkin on ihanaa.

Joskus, varsinkin vuoden pimeimpään aikaan, olo ei oikein tunnu millään konstilla kovin ihanalta. Pimeys väsyttää, sohva kutsuu ja pulla maistuu. Siitä alkaa minulla aina mahtava itseinhon kierre. Oi, oi, kuinka kuluttavaa se onkaan. Tämä syksy on ollut poikkeus. Ja ainoa ero taakse jääneisiin kymmeneen vuoteen on se, ettei niskassani istu stressipeikko. Elämä on ollut hiukan rauhallisempaa, hiukan lempeämpää ja ilmeisesti siksi paljon iloisempaa ja parempaa. Mutta silloin, kun stressipeikko ja itseinho, suklaa ja sohva kutsuvat, on syytä rakastaa itseään paljon ja tehdä asioita omaksi-, ja sitä kautta läheisten hyväksi. Nautinnollinen saunahetki kehon kuorinta, jalkahoito ja hiusten syvähoito saa neidon kun neidon tuntemaan olonsa vähän paremmaksi ja kannustaa siirtymään sohvalta ihmisten ilmoille. Hyvä seura piristää kummasti ja nauru auttaa kaikkeen.

Minulle sitä sisäistä kauneutta on jotenkin helpompaa yrittää kehittää, kun tuo ulkokuori on jossain säällisessä kuosissa. Olen siis pinnallinen, ainakin niiltä osin. Ja aion pysyäkin! Siksi teen taas sata ja kaksi uudenvuodenlupausta ja pidän ne kunnes unohdan! Sitten vaan nauran makeasti ja toivon, että joku liimaisi vähän ripsiä katsetta syventämään!

Hyvää ja kaunista uutta vuotta Sinulle!

Kommentit (3)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011