Ihmisiä tulee ja menee elämän aikana. Jotkut pysähtyvät pitemmäksi ajaksi elämäämme, jotkut vain piipahtavat. Minä uskon, että jokaisella kohtaamisella on syy ja merkitys. Jos ystävyys loppuu, siitä toipuminen voi kestää kauan tai voi olla, että se on vain helpotus.

Reilu vuosi sitten järjestin kotonani pienen kiinnostavan tilaisuuden - aarrekarttaillan. (Tiedättehän aarrekartta jutun? Lyhyesti kysymys on siitä, että liimaa unelmien asiat paperille kuvina ja kas kummaa – asioita alkaa tapahtua!) Kutsuin mukaan kymmenen naista, joista jonkun tunsin hyvin, joku oli uudempi tuttavuus. Vain harva heistä tunsi toisensa etukäteen. En suunnitellut mitenkään kutsuttavien listaa, vaan annoin mennä tunteella. Jotenkin vaan tuli sellainen olo, että tuon pyydänkin mukaan!

Ilta oli menestys. Meillä oli tavattoman hauskaa ja nautimme paitsi lehtien kuvien etsimisestä ja omien unelmiemme kaivelusta, myös hyvästä ruuasta. Minä olin leiponut ja vieraat toivat mukanaan ihania herkkuja kukin. Mutta parasta oli seura! Viihdyimme toistemme kanssa ja naisenergiaa oli todellakin tupa täynnä. Päätimme, että tapaamme samalla joukolla uudelleen. Niin oli saanut alkunsa uusien ystävien joukko, joka on nyt ollut olemassa siis reilun vuoden. Tapaamme silloin tällöin joko jonkun kodissa tai kaupungin kahviloissa. Suunnitelmissa on mennä seuraavaksi tutustumaan yhden työpaikkaan, joka on kultasepän työhuone ja sitten lähdemme retkelle Nuuksioon ottamaan vähän happea ja keittämään nokikahvit ja paistamaan räiskäleitä.

Joukko on pikkuhiljaa kasvanut kun joku meistä sanoo, hei minulla on ystävä, joka sopisi meidän joukkoon hyvin. Ihmiset tapaavat toisiaan myös kahden kesken tai pienemmissä ryhmissä, liikunnan, teatterin ja elokuvien merkeissä. Jokaiseen tapaamiseen eivät kaikki ehdi, mutta mitään paineita ei ole. Kukin tulee kun sopii.

Olen aivan mielettömän onnellinen näiden upeiden naisten ystävyydestä ja kaikesta mitä se on antanut minulle ja meille kaikille. On hyvin kiinnostavaa nähdä millainen elämänkokemus tällaisessa joukossa on. Minkä ikäisiä olemme saatat miettiä? Ei aavistustakaan! Tarpeeksi vanhoja ja aina nuoria! Haitari on leveä – meitä yhdistää joku muu, en osaa selittää mikä. Kiinnostavaa on se ilo joka on läsnä samalla kun piirissä on myös kipeitä asioita. Vai onko ne kipeitä? Elämää ne ovat – eikä siitä kukaan selviä läksyittä.

Vähän aikaa sitten huomasin, että olen yksin kotona koko viikonlopun, siis ilman häiriötekijöitä, ja päätin kutsua ihanat naiset pullakahville lauantai-iltapäivänä. No tuoretta pullaa ei voi kukaan vastustaa ja aika harvoin sitä tulee leivottua, joten koko joukko naisia tuli istumaan yhteisen pöydän ympärille, josta ei kaloreita eikä naurua puuttunut! Laitan teille muutaman kuvan niin uskotte!

Hyvää pääsiäistä!
Love
Xoxoxox

Hanna

Kommentit (2)

Emmi

Mikromoppitossut! Sotkuisen ihmisen pelastus! Mistä niitä saa? Ps. Ihania herkkuja ja kukkia.

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011