Don’t worry - be happy!

Hei kaikki! Kirjoitan tätä muutaman päivän lomalta Saarenmaalta. Matkalla tänne pysähdyimme juomaan kahvit yhdessä tienvarren kahvilassa. Otimme vain kupilliset kahvia ja istuimme pöytään. Pian kahvilan isäntä tuli luoksemme kantaen kahta pientä palaa vadelmarahkapiirakkaa, jotka hän tarjosi meille. Se tuntui tietysti aivan super mukavalta enkä voinut mitenkään kieltäytyä, vaikka koitan olla syömättä sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja. Aloimme jutella omistajan kanssa niitä näitä ja pian keskusteluun osallistui myös kahvilaan tullut paikallinen asiakas. Lähdimme jatkamaan matkaamme hyvillä fiiliksillä varustettuina ja mieleeni tuli kuinka helppoa hyvää mieltä onkaan jakaa. Ja se käy myös ilman konkreettisia herkkupaloja.

Kaikissa medioissa puhutaan paljon terveydestä ja hyvinvoinnista ihan kaikilla rintamilla. Syö luomua, syö lähiruokaa, älä syö rasvaa, syö rasvaa, syö öljyjä, napostele pähkinöitä, älä napostele, liiku, laske kaloreita, muista lautasmalli, lepää, ole aktiivinen, joogaa, ole läsnä, älä stressaa, poista stressi jne. jne. Kaikin mahdollisin tavoin etsitään terveyttä, kauneutta ja hyvinvointia erilaisilla rajoituksilla ja määreillä. Mutta kuinka olisi, jos oltaisiin iloisia?

Ilo on tarttuva tauti. Kun hymyilet sinulle hymyillään takaisin ja ketjureaktio jatkuu ja leviää. Hymy jos mikä, saa aikaan dominoefektin!

Tarkoitan tällä hymyllä koko asennetta elämään, olemiseen ja toisiin ihmisiin, en vain sitä, kun kasvot hymyilevät. Olen jo kauan sitten mennyt myöhään iltapäivällä kauppaan vain pakosta, kun töistä palaavat äkäiset ihmiset ovat ostoksilla. Minua ei myöskään saa helposti ajamaan Helsingin keskustaan aamuruuhkassa ennen yhdeksää. Puoli tuntia myöhemmin liikenteessä on paljon vähemmän vihaisia ihmisiä ja ilmassa niukemmin kiukkua, joka tarttuu toisiin ihan yhtä hyvin kuin ilo ja rakkaus.

Amerikkalaisia arvostellaan usein pinnallisesta asenteesta ja teennäisyydestä. Minä viihdyn siellä erinomaisesti. Ihmiset ovat rentoja, kohteliaita ja hymyileviä. Ystäväni sanoin: ’kukaan ei pilaa päivääsi postikonttorissa happamalla naamalla’ Ja juuri niin se on. Siellä ollessani tunnen mukavan yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Kun olen aamulla lenkillä tervehdimme toisiamme kaikkien kanssa. Tunnen silloin, että ’hei, sinäkin olet lenkillä, hieno aamu vai mitä! Tästä tulee loistopäivä!’ Lenkki sujuu automaattisesti hymy huulilla. Monia ärsyttää, kun siellä kaupoissa kysytään heti että mitä kuuluu, kuinka voin auttaa? Minusta on mukavaa että tervehditään – tylsempää on äänettömänä nurkassa kököttävä myyjä. Jos haluan vain katsella enkä tarvitse apua, voin sanoa sen ja saan olla ihan rauhassa.

Minä uskon, että iloinen mieli ja lähimmäisen rakkaus tuo enemmän terveyttä kuin mikään muu. Jos joka asiasta ei nipota, vaan elää ja antaa toistenkin elää voi paremmin. Ruoka sulaa, suoli toimii. Stressi vähenee ja se jos mikä, vähentää sairauksia ja laihduttaa. Ja mitä tekeekään hymy kasvoille? ? sen tietää jokainen. Mitään Botoxia tai Restylanea ei tarvita jos hymy kirkastaa kasvoja. Hapannaamaa taas ei pelasta veitsi eikä neula.

Joten let’s be happy – annetaan tietä liikenteessä, avataan ovia ja puhellaan tuntemattomille. Ja vaikka ei itse uskaltauduttaisi avaamaan keskustelua, vastataan, jos joku toinen tohtii!

Iloa päivään ystävät

Love xoxox

Hanna

Kommentit (4)

Anne Kinos

Kiitos kirjoituksestasi Hanna. Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Hymy, ilo ja ystävällisyys pelastaa monen päivän, omasikin. Ryppynaamat pysyköön koloissaan. Terveisin Anne

Eero Niskanen

Kiitos positiivisesta tekstistä Hanna. Kiukkusilla ihmisillä on stressihormoonia enemmän kuin iloisilla. Se merkitsee kehossa samaa kuin ajaisi autoa käsijarru päällä. Urheilijat sen tietävät. Kun pää painuu alas luistin ei kulje. Uusimman jenkkitutkimuksen mukaan ihminen muistaa negatiiviset asiat paremmin kuin positiiviset. Jos häviät 50€ sen muistat kauemmin kuin 50€ lottovoiton. Vanha äitini opetti minulle, ettei ikäviä asioita kannata lehdistä lukea. Mitä luulet niille enää voivasi tehdä? Singaporessa säädettiin asetus, että oli pakko hymyillä. Ihmisiä nauratti asetus ja jo sekin sai aikaan yli 20% nousua kansatuottoon. Ei ollut kässäri päällä, vaan hyvä stressihomooni oli suurempi ja hommat luisti.
On hienoa lukea positiivisia juttujasi. Kaikille naama nauruun ja kevättä rintaan :)

Mirja Ekholm

Dear Hanna, kirjoutuksesi oli taas kerran oikeaan osunutta. Kiitos siitä. Olin eilen sukumme vanhimman, Kaisu-tädin hautajaisissa. Kaisu ehti juuri täyttää 90, ennen kun elämän lanka katkesi. Kappelissa kuuntelin papin luonehdintaa Kaisusta. Pappihan puhuu sitä, mitä omaiset hänelle kertovat. Hän puhui niillä sanoilla, joilla minäkin ajattelin Kaisua. Muistotilaisuudessa pappi sanoi, että ei ole aikaisemmin ollut tilaisuudessa, missä on näin paljon saattoväkeä.
Kaisun elämää kerrattiin lapsuudesta viimeisiin hetkiin. Huumori, sinnikkyys, empaattisuus ja lämmin positiivisuus olivat Kaisun vahvimmat ominaisuudet. Positiivisuus peitti alleen iän tuomat vaivat, huimauksen, heikentyvän kuulon ja heikon näön. Tuntui, että me kaikki sukulaiset ja ystävät jaoimme saman tunteen, Kaisu hurmasi meidät omalla aurinkoisella asenteellaan. Hymy,hyvät sanat, positiivisuus tuo valoa päivään ja elämään.

Hanna

Anne, Eero ja Mirja - kiitos kommenteistanne!

Anne - juu kannattaa hymyillä ja joskus pienikin hymy voi pelastaa toisen ihmisen päivän. Muista hyvin yhden kassatyttön vuosien takaa, joka hymyili niin nätisti, eikä tiennytkään, että pelasti mun päivän - ja samalla monen muun!

Eero - hui! Singaporessa on kovat otteet käytössä! Mutta niin se on, että huonot asiat pysyy mielessä paremmin. Jos joku sättii ja haukkuu sen muistaa kylä sanasta sanaan (ellei jopa lisää muutamaa itsekin varmuuden vuoksi) Mutta jos joku kehuu, niin ajattelee, että noo se vaan sanoo... Mä en lue huonoja uutisia lehdistä. Luultavasti pitäisi, että voisi olla yhteiskunnallisesti aktivinen, mutta en mä pysty.

Mirja,Ihana on ollut Kaisu-täti, olen pahoillani surustasi. Mua ei varmaan muistella kuten häntä, vaikka se olisi ihanaa <3 juuri äsken meinas hermo mennä, kun pojat täällä laivassa käveli mun päälle ja käyttäytyy huonosti. Voishan sitä vaan hymyillä ja ajatella, voi noita nuoria! Ja vaik kysyä, että suukkoako tulit hakemaan... :)

Mulla on vielä matkaa Kaisu-tädin tasoon, mutta en luovuta :)

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011