Perjantaina kuulin autossa pätkän Radio Suomipopin ohjelmaa. Hyppäsin kanavalle kesken ohjelman, jossa mieshenkilö soitti studioon ja moitti juontajan suhtautumista erikoiseen työpaikkailmoitukseen, jossa haettiin vahtia robottiruohonleikkurille. Työ on ainakin näennäisesti helppoa ja juontajan mielipide oli käsittääkseni ollut, että liiankin helppoa. Ohjelman kuunteleminen vei ajatukseni työhön ja työttömyyteen.

Ystäväni, jo edesmennyt Ulla, oli sodankäynyttä sukupolvea ja kärsinyt kovia elämässään. Kuollessaan hän oli hyvässä asemassa ja huomattavan varakas. Olin parikymppinen, kun hän sanoi minulle että ”kaikkia tarvitaan” ja siinä hän oli aivan oikeassa.

Usein harmittaa kun ihmiset arvottavat toisia aseman tai ulkomuodon perusteella. Räikeitä esimerkkejä on kaikkialla. Kun erään TV-juontajan ohjelma loppui lehti uutisoi näyttävästi kuinka nainen oli bingoemäntänä Ruotsin laivalla. Se oli suorastaan skandaali ja alas vajoamisen merkki. Niinkö? Eikö työ ole työtä ja parempi tehdä työtä, kuin päätyä protestilistalle maksamattomista laskuista?

Eräs julkisuuden henkilö mainosti, että ”kyllä tekevälle työtä löytyy!” Kun luin tuon lainauksen oikein vatsasta kouraisi. Miltä työttömästä tuntuukaan lukea se? On työnhakijoita jotka hakevat ja hakevat, mutta eivät saa mitään työtä. Jokaisen meistä olisi hyvä tutustua näihin ihmisiin ja kuulla heidän tarinansa, ennen hurjia yleistyksiä vetelyksistä ja nirppanokista. Ehkä voisimme jopa auttaa heitä?

Kerran viedessäni autoani huoltoon ystävättäreni oli mukanani. Sain sijaisauton ja lähtiessäni ajamaan huomasin, että tankki oli tyhjä. Kurvasin viereiselle bensa-asemalle. Juuri kun seisahduin tankille, juoksi autohuollon mies täyttä vauhtia luoksemme ja sanoi ” oi oi unohdin tankata tämän, anteeksi! Istu vain autossa niin hoidan asian” Oli pyörtyä! Miten kohteliasta ja huomaavaista! Mutta mitä sanoi ystävättäreni? ”Jaa-a mietin tässä mitä puhuttavaa minulla olisi tuon kaltaisen ihmisen kanssa? Mitä sanottavaa minulla olisi hänelle?” Ajattelin että taivas varjele! Ei todellakaan mitään, mutta ehkä kannattaisi kuunnella häntä! (myöhemmin huomasin ystävättäreni niin negatiiviksesi ihmiseksi, etten juuri tapaillut häntä enää – liikaa miinus energiaa ja lopulta ystävyytemme päättyi kokonaan)

Englannissa Tapaninpäivää kutsutaan nimellä Boxing Day englanninopettajani mukaan nimi tulee traditiosta antaa rahaa tarpeessa oleville ja lahjoja niille jotka palvelevat meitä päivittäin, kuten maitomiehille j.n.e. Mielestäni tapa on hieno ja sovellan sitä eri tavoin. Juhannuksen aikoihin roskakuskit löytävät lahjan roska-astiamme päältä ja kun lapset olivat vielä päiväkodissa ja koulussa sai opettajien lisäksi myös keittiöhenkilökunta pienen joulumuiston. Toki monta ihmistä joita haluaisin muistaa, eivät saa lahjaa, mutta kiitoksen koitan antaa kaikille enkä väheksy mitään työtä.

Toivon, että robottiruohonleikkuria valvova ihminen nauttii lämpimästä kesästä ja muistaa juoda tarpeeksi! Annetaan arvo jokaiselle joka koittaa itsensä ja läheisensä elättää rehellisellä työllä ja toivotaan, että kaikki sitä saisivat tehdä!

Love

Hanna
xoxoxox

Kommentit (3)

katariina

Pidin kirjoituksestasi.
Ajattelin kertoa mitä tapahtui 4 vuotta sitten Ljubljanan lentokentällä kun olimme lähdössä takaisin Helsinkiin. Finnairin lentokoneessa oli jokin tekninen vika ja odottelimme uutta konetta tulevaksi Suomesta.Meitä matkustajia oli nelisenkymmentä henkeä.Olen usein ollut vastaavanlaisissa tilanteissa kun kone on myöhässä tms. ja kävin kysymässä kenttähenkilökunnalta voisinko saada kahvikupongin koska odotus vain jatkui.Ilmoitin muille Helsinkiin matkaajille myös asiasta ja sain myhäileviä ja tyytyväisiä katseita osakseni.Kun odotus jatkui ja jatkui kävin kysymässä ruokakuponkeja ja sain myöntävän vastauksen(kukaan ei niitä tarjonnut meille erikseen).Menimme porukalla syömään ja istuin samaan pöytään suomalaisen naisen ja miehen kanssa jotka olivat työmatkalla.Kertoivat työstään,opiskeluistaan ja maailmantilanteista.Keskustelu oli vilkasta meidän pöydässämme.Kun siirryimme minuun ja minun elämääni niin olin päättänyt shokeerata heitä.Kerroin olevani myyjä käsityöliikkeessä.Jätin kertomatta että omistin kaupan ja että olin ollut perheyrityksemme palveluksessa pienen ikäni.Oli uskomatonta huomata heidän reaktionsa kun ilmoitin heille "alempiarvoisen" työn.He kommentoivat minulle etteivät he normaalioloissa tapaa älykkäitä ja fiksuja myyjiä.Kiesus sentään , he varmasti välttelevät kyseistä ammattikuntaa ja vähät välittävät heidän ajatuksistaan ja tiedoistaan.Vielä koneeseen mennessämme he ihmettelivät yhteen ääneen kuinka ymmällään he olivat kun olivat sattumalta tutustuneet minuun.
Olen aina joskus ajatellut kyseistä episodia ja syytä siihen miksi tekeydyin heihin nähden alempaan kastiin. Ehkä minua sillä hetkellä ärsytti jokin asenteellinen kommentti heiltä tai ehkä vain halusin nähdä heidän reaktionsa.Mutta muistakaamme se että on väärin aliarvioida ketään ihmistä.

Susanna

Erittäin hyvä kirjoitus taas Hanna. Myös Katariinan juttu oli ajatuksia herättävä. Minäkään en tietyissä seuroissa halua heti kertoa ammattiani,koska se mielestäni leimaa suhtautumista minuun henkilönä liiaksi. Päivän vinkki luettavaksi kiva kirja, "Siilin eleganssi" Kirjoittanut Muriel Barberry.

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011