
Tykkään ihan älyttömästi leipomisesta ja myös hyvien leivonnaisten syömisestä, totta kai! Tänä jouluna aloitin kuitenkin laihduttamisen kaksi viikkoa ennen joulua , enkä juuri maistanut leipomuksiani itse. Leivoin silti paljon, lahjoiksi ystäville ja iloksi perheelleni. Yksi kakku nousi super suosikikseni – ei kylläkään siksi, että sitä olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen ihanaa leipoa, vaan siksi että sen taikina maistui niin ihanalta! Sillä sekoituskauha on ihan pakko nuolla, siinä ei auta mikään! Tästä päästäänkin sopivasti työvälineisiin. Sain lahjaksi syksyllä Fiskarsin sekoituslusikan, jonka reunoja kiertää silikoni. Se on aivan mahtava kapine! Kauniiksi en sitä tosiaankaan voi väittää, mutta se toimii! Sillä sekoitan kaikki taikinat ja se saa nuolla kulhot ja kattilat. Ei tule paljon tiskiä ja nautin siitä kun kaikki taikina lähtee kulhosta vuokaan. Toinen ihana leivontatyökaluni on mittalusikkanippu, jonka sain Amerikan-matkalla ystävältäni Pikiltä. Se on niin kaunis ja toimiva. Tulen onnelliseksi aina, kun mittaan sillä kanelia, vaniljaa, inkivääriä, leivinjauhetta ja milloin mitäkin käsillä olevaan keitokseen. Se onkin juuri niin kivaa, kun ympärillä on mielihyvää tuottavia tavaroita, joilla on yleensä vielä mukanaan joku tarina. Mutta otsikossa on kuitenkin kysymys pähkinöistä! Ja niitä nyt purraan – ihan konkreettisesti! Leivoin nimittäin taatelikakun, jossa taatelit keitetään espressokahvissa ja kakun päälle tehdään toscakuorrutus. Erityistä iloa tällä kertaa leipoessa tuotti se, että sain monta pussinpohjaa tyhjäksi. Monesti pähkinöitä syödään erityisesti jouluna ja sitten ne unohtuvat kaapin perukoille ja otetaan esille taas seuraavana jouluna. Se on paha juttu, sillä pähkinöissä on paljon (hyvää) rasvaa ja ne härskiintyvät siellä kaapissa ja alkavat maistua pahalta. Siksi siis liitän tähän kakkuohjeeni. Leivo kakku ja pyydä ystävät kahville!
• Minulta löytyi vain osa tarvittavista taateleista ja käytin lisänä viikunoita • Irtopohjavuoka on tähän kakkuun paras, se kannattaa ensin voidella ja sitten leikata pohjalle leivinpaperista pyörylä. Samoin vuoan reunoille kannattaa leikata vuokaa sentin, pari vuokaa korkeampi suikale leivinpaperista. Tosca nimittäin kuohuu helposti yli ja uuninpesu on tyhmää puuhaa. • Toscakuorrutukseen voi käyttää mantelilastuja tai mantelirouhetta, tai niiden ja kokonaisten pähkinöiden yhdistelmää. Minä laitoin kaikki avattujen pussien pähkinät käyttöön = mantelirouhetta, kokonaisia manteleita sekä pekaani- ja cashew -pähkinöitä. Osan kokonaisista manteleista pilkoin veitsellä vähän pienemmiksi. • Mitä vähemmän kuorrutuksessa on lastuja tai rouhetta sitä enemmän pähkinöitä kuorrutukseen kannattaa laittaa, että saa mukavan tukevan koostumukseen kuorrutteeseen. Kahvinmakuinen taatelikakku 250 g taateleita 2 dl espressokahvia 200 g voita 2 munaa 2 dl fariinisokeria, palmusokeria tai muscovadosokeria tai niiden yhdistelmää 1 dl smetanaa, kermaviiliä, kreikkalaista jugurttia tai ranskankermaa 3 dl vehnäjauhoja ½ dl perunajauhoja 2 tl leivinjauhetta 2 tl kanelia 2 tl vaniljasokeria Toscakuorrutus
100 g voita 100 g mantelilastuja TAI 150-200 lastujen ja kokonaisten pähkinöiden sekoitusta 1 dl sokeria 2 rkl kuohukermaa 2 rkl vehnäjauhoja Paloittele taatelit kattilaan ja jos käytät kokonaisia taateleita, poista niistä kivet. Lisää espresso ja keitä kunnes taatelit ovat pehmenneet. Lisää voi ja anna sen sulaa joukkoon. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi munavaahtoon vuorotellen taateliseoksen ja kermaviilin kanssa. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan jonka olet vuorannut leivinpaperilla. Paista uunin alaosassa 175°C noin 30 minuuttia. Tee kuorrutus: Laita kaikki kuorrutuksen aineet yhtä aikaa kattilaan, laita lämpö päälle ja anna kiehahtaa. Kaada kuorrute esipaistetun kakun päälle ja jatka paistamista vielä noin 10 minuuttia.
Ihana resepti ja paras tapa putsata kaappi joulupähkinöistä. Mutta se leivinpaperin leikkeleminen on turhaa. Helpommalla pääsee, kun runttaa leivinpaperin käsissään pehmeäksi ja painelee sen vuokaan. Kakkuun tulee kiva ryppyinen reuna, eikä taikina missään tapauksessa pääse valumaan irtopohjavuoan väleistä uuniin.
Terkuin Sikke
Kiitos kommentista Sikke!
Leivinpaperin runttaaminen vuoan pohjalle on tietysti yksi tapa, mutta tämän taikinan herkut eivät valu irtopohjavuoan välistä uuniin, vaan toscakuorrutus kuohuu reunojen yli. Soiron leikkaamisella varmistan, että kuohut pysyvät kuosissaan ja itse pidän tasaisesta toscareunasta.Laitan myös vuoan pohjalle pyöreän kiekon leivinpaperista, niin kakku on helppo siirtää tarjoiluastiaan. Yhdestä valmiista arkista saa juuri sopivasti kiekon ja kaksi soiroa :)
Oh, tuli vesi kielelle tuosta ohjeesta... Meinaan huomenna tehdä juustokakun, joten hyvä, että muistutit tuosta leivinpaperista pohjalle. En ole kuin pari kertaa juustokakkua tehnyt ja kerran syötiin kakkua sitten suoraan irtopohjavuoan pohjalta, kun en saanut sitä irti tietenkään.
Hanna, en tarkoittanut että runtataan pohjalle, vaan yhdestä paperista riittää myös reunoille, mutta jos tahtoo suoran reunan tai on kovin korkea kakku ei runttaus ole hyvä idea. Molempi parempi :)
Jepulis - kakku on just korkea. Kuvassa on taikina menossa uuniin. Kun se siitä yhden kolmasosan mitastaan nousee, ollaan reunalla ja tosca se sievästi ylittää. Kyllähän mä ymmärsin mitä tarkoitat. Selvä se!
Nimim. pesin uunin ekan kakun jälkeen - en tykkää :(
Voisitkohan mitenkään jäljittää noita Pikin mittalusikoita? Vävypoika on juuri lähdössä Jenkkeihin ja ei pääse poika pahantekoon, kun käy etsimässä anopille mittalusikoita :) Ajattelen tismalleen kuten sinä, ihanaa kun on pieniä ilahduttavia asioita ympärillä. Ja nyt heräsi se mittalusikkatarve!
Hello!
Ihanaa lukea sun blogias! Just tätä kaipaan! Iloisuutta, onnellisuutta, elämästä nauttimista! Mikä nautinto! :)
Hei Pikkulintu!
Mikttalusikat on Galvestonin kaupungista Texasista yhdestä pikkukaupasta, joka myi vähän sitä sun tätä. Mutta tuttustu näihin sivuihin:
http://www.williams-sonoma.com/?cm_type=gnav