Hesarissa oli tänään juttu tänä syksynä ilmestyneestä kirjasta Taivas varjele – joka äijän rukouskirja (LK-kirjat 2012) jutussa oli julkaistu mm. rukous, jossa mies pyytää, että hänen perheensä ymmärtäisi hänen heille ostamiensa autojen, talojen ja matkojen viestin. ”…sehän on vain minun kömpelö tapani sanoa että rakastan heitä kaikkia niin hitosti..”

Voi että riemastuin, kuin luin tuon rukouksen! Se on niin totta. Olen joskus kirjoittanut tänne jutun siitä, kuinka rakastan sitä mille miehet nauravat. Mutta rakastan myös heidän kömpelöitä tapojaan sanoa ”Rakastan teitä kaikkia niin hitosti”

Kerran sairastunut ystäväni oli pahoillaan miehensä käytöksestä. Ystäväni sairaus oli vähän mystinen, eikä siitä oikein saanut tolkkua, mutta oireet olivat ikäviä ja huolestuttavia. Ystäväni kertoi, että mies ei muuta tee, kuin istuu joka päivä saunassa, harjaa lumet hänen autostaan ja tyhjentää ja täyttää tiskikonetta, mutta ei puhu mitään! Mutta hänhän huusi! ’rakastan sinua, olen ihan sairas huolesta, tule pian terveeksi’

Aamun lehti sai kyyneleet silmiin monessa kohdassa ja päädyin miettimään omaa tietämättömyyttäni ja tapaani kääntää sivua, kun asia on liian paha minun luettavakseni. Siellä oli juttu Zürichiin rakennettavista autotallimaista kopeista, joissa voidaan ostaa ja myydä seksiä. Kopit rakennetaan teollisuusalueelle pois kansalaisten silmistä. Olihan ahdistavaa luettavaa, mutta se pani minut ajattelemaan omaa rajoittuneisuuttani ottaa vastaan maailmassa tapahtuvia hirveyksiä. Mietin, miksi teen niin vähän, miksi en lue enemmän, miksi en perehdy syvällisemmin. Koska en pysy. Itken, ahdistun ja halvaannun. Sveitsi on edustanut minulle puhtautta, rikkautta ja sivistystä. No niin, miten naivia! Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että jokainen on hyvä jossain ja että kaikkia tarvitaan. Jos siis ikävät asiat ahdistaa, on pakko kuulua niihin jotka yrittävät saada vietyä iloa eteenpäin.

Kun Irakin sota oli kuumimmillaan, muistan kun pääsiäisen aikaan katolisen kirkon papilta kysyttiin uutisissa, mitä hän voisi sanoa ihmisille, joita sota ahdisti ja pelotti. Hän vastasi suurin piirtein näin: ”nykyinen tiedonvälitys tuo sodat ja muut ahdistavat asiat nopeasti ihmisten tietoisuuteen. Ei yhden ihmisen harteille ole tarkoitus kaataa koko maailman tuskaa, riittää kun pitää mahdollisimman hyvää huolta niistä ihmisistä joihin ylettyy, lähimmistään, naapureistaan ja niistä ihmistä joita matkallaan kohtaa” Tämä on mielestäni hyvä neuvo. Kun teemme kaikki niin, maailma muuttuu paremmaksi päivä päivältä, askel askeleelta.

Voisi vaikka päättää että tekee ainakin yhden hyvän työn päivässä. Se ei vaadi käytännössä yhtään mitään. Avaa ovi, hymyile ystävällisesti, anna paikkasi jonossa, anna tietä liikenteessä, lähetä lentosuukko, kanna jonkun taakka, soita pitkä puhelu, anna anteeksi, kannusta, lähetä joulukortti.

Hulluttelu on myös hyvästä ja siksi ehdotan, että jokainen kierii tänä talvena ainakin kerran hangessa alastomana saunan jälkeen ja muistaa mennessään jättää oven auki, ettei käy kuten minulle!

Kukin tyylillään!

Love
xoxoxo

Hanna ?

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011