Lapsuudessa mulla oli muistokirja, kuten kaikilla luokkamme tytöillä. Kaverit kirjoittivat siihen ja liimasivat kiiltokuvan. Se annettiin myös opettajalle ja jotenkin se että opettaja kirjoitti jotain sinulle henkilökohtaisesti oli erityisen hienoa. (muistan muuten vieläkin monta kirjoitusta ulkoa, kuka ne kirjoitti ja millainen kiiltokuva siihen oli liitetty) Valitettavasti koin jossain murrosiän vaiheessa kirjan niin lapselliseksi, että hävitin sen. Mikä vahinko!

Tulin ajatelleeksi muistokirjaa, kun katselin jalassani olevia villasukkia. Olen saanut ne lahjaksi ihanan Riikan ihanalta äidiltä, jota en kyllä ole koskaan tavannut. Riikan tapaamisestakin on vierähtänyt jo useampi vuosi, mutta sukat ovat jalassani aina kun olen maalla. Ne ovat super kauniit ja kun sain ne, niiden sisällä oli pieni paperi, johon oli kirjoitettu pikkuinen runo. Ja totta kai, kun vedän sukat jalkaani ajattelen Riikkaa ja hänen äitiään. Paitsi, että sukat lämmittävät jalkojani, ne lämmittävät myös sydäntäni. Ja tiedättekö mitä? Tajusin juuri, että yksi syy siihen miksi rakastan tätä meidän taloamme maalla on se, että kaikissa esineissä täällä on rakkaus. Jokinen tavara muistuttaa jostain ihmisestä tai tapahtumasta. Kun olen täällä on täydellisesti rakkauden ympäröimänä. Ja totisesti en liioittele. Näin ei ole käynyt vahingossa, sillä jo vuosia sitten tajusin, että minun on hävitettävä kaikki sellaiset esineet jotka tuovat minulle jotain huonoja muistoja tai fiiliksiä. Silloin roskapöntön kansi kolisi kotona tiuhaan! Kaikenkarvaiset pöllöt maljakot ja muut tilpehöörit saivat kyytiä. Tänne maalle on tuotu paljon tavaroita kotoa ja moni asia on lahja ystäviltä. Monen tavaran hankinta on pikku kertomus elämästämme, koska ostohetkeen tai syyhyn liittyy muisto. Ja tiedättekö – se on ihanaa ja se on kollaasi ja muistokirja vailla vertaa! Voin vakuuttaa, ettei täältä löydy ainuttakaan asiaa jonka alkuperää en muista.

Nyt menen juomaan kahvia ruusukupistani, jonka sain lahjaksi Alexilta ja Derekiltä, pidän villasukat jalassani vielä, sillä on aikainen aamu ja vähän viileää. Kahvini juon ulkona pöydän ääressä, jonka Volli teki meille ja katselen Irinan istuttamaa ruusua ja naapurin Karelin muokkaamaa nurmikenttää ja olen hyvin hyvin onnellinen!

Suukkosia päivääsi!

Love
Hanna
xoxoxoxo

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011