Ihan pakko kertoa tämä teille: Läkähdyn onnesta :) Miksikö? Koska meidän puutarha on niin ihana!

Tapahtui 12 vuotta sitten

Ostimme vanhan omakotitalon jota ympäröi 'salainen puutarha' -tyyppinen kaunis vanha pihamaa. Teimme taloon jättiremontin ja samalla piha vähän, kuinka sen nyt sanoisi - räjähti. Sitä korjattiin hiukan ja se näytti aivan tyydyttävältä, mutta siinä kohennuksen tuoksinassa pihatiestä tuli turhan kapea. Eihän se nyt kovin vakavaa ole, mutta jollain inhalla tavalla se tie kiusasi minua vuodesta toiseen. Oli jotenkin vastoin luontoani nousta autosta ja astua nurmelle eikä sepelillä peitetylle pihatielle. Pikkuhiljaa nurmikon reunaan muodostui polku, sillä parkeerattujen autojen vierstä ei mahtunut kulkemaan tietä pitkin.

Eräänä päivän kaksi vuotta sitten huutelin Facebookissa tunteeko kukaan hyvää puutarhuria. Muutaman päivän päästä kapeaa pihatietä pitkin käveli mies kädessään vaaleanpunainen pioni. Se päivä oli puutahamme kohtalon päivä!

Pyysin, että Juha muokkaisi tien leveämmäksi ja tekisi jotain hiukan (!!!!) villeinä rehottaville kukkapenkellemme. Sen hän tekikin. Muun muassa!

Koko homma alkoi kuitenkin sillä, että pihalta poistettiin vanha vaja ja leikkimökki. Sen jälkeen kaivinkone möyrysi pihalla koko kesän. Nurmirullaa, multaa ja lavakaupalla taimia tuli kuorma toisensa perään pihalle ja välillä revin tuskissani hiuksiani ja ajattelin ettei mistään tule ikinä valmista. Mutta siinä olin väärässä!

Jos ennen itkin ahdistuksesta pihalle saapuessani nyt vuodatan onnenkyyneleitä. En tosiaan liioittele kun sanon, että silmänurkkani kostuvat kun katson puutarhaa jollaista en voinut koskaan kuvitella olevan olemassakaan. Mutta onnellisin olen siitä, että kotiportista tullessani onnentunne valtaa minut kokonaan. Aiemmin ärsytys nipisteli mieltä ensimmäiseksi!

Tällä hetkellä istun kirjoittamassa tätä ikkunan ääressä. Ja vaikka katson tietokoneen ruutua on puutarha läsnä vahvasti - sillä se tuoksuu tuoksuu tuoksuu!

Love

Hanna

xoxoxox

Kommentit (6)

Haaveilija

Ihana kirjoitus, tuntui että lukijakin pääsi käyskentelemään puutarhassasi!

Ninotska

Absolutely beautiful!

Odotan innolla josko pääsemme näkemään kuvia pioneista, sitten kun ne kukkivat.. Ehkä jo tänä kesänä tai lähivuosina viimeistään!

Ninotska

No tuossahan niitä näkyykin jo viimeisessä kuvassa :) ..täällä pohjoisessa ei olla vielä noin pitkällä.

Ihan mahtavaa että kotona on oma paratiisi ja rauhan tyyssija. Niinkuin sisustuksessa, tottuu että jossakin on "kulma johon kolauttaa itsensä", niin tottuu pihallakin tiettyihin "epäkäytännöllisyyksiin".. Mutta sitten kun saa asiat paremmalle tolalle ihmettelee miksei tehnyt sitä muutosta jo aiemmin.

Nim. Eipä lyödä enää sitä päätä amppeliin ;)

hanna

Ninotska, Juu pionit kukkivat vaikka ne ovat vanhoja taimia tältä pihalta ja niitä siirrettiin ja ne jaettiin! Nappaan lisää näpsyjä niistä kun punaiset aukeavat. Nyt nuo valkoiset näyttävät olevan nopempia kuin muut.

Joo ja kuva on kyllä epätarkka suhru...

Terv Hanna

Ritva

Ninotska, ihme juttu tuo "kulma, johon kolauttaa itsensä". Miten niitä oppiikin sietämään. Ja miten vähällä ne usein lopulta korjautuvat, kun hommaan ryhtyy. Kun kotona - ja koko elämässä - on ihan riittvästi niitä kulmia, joille ei voi mitään, kannattaa korjailla ne, joille voi.

Vierailija

Hei! Pihatie on aivan ihanan värinen, mitähän siinä on päällysteenä? itsellä olisi etsinnässä juuri tunvärinen murske tmv. muttei tunnu mistään löytyvän muutakuin rusehtavanharmaata :/

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011