Lueskelin joulun aikaan Facebook päivityksiä ja hämmästyin, kun vanha ystäväni kirjoitti jotain liikunnasta. Hän ei ole tietääkseni koskaan harrastanut kuntosaleja tai vastaavia juttuja. Kirjoitukseen sisältyi sana Fustra, joka oli minulle tuntematon sana. Kysyin häneltä lisää ja sain muutamia linkkejä ja nimiä. Aloin hankkia tietoja uudesta liikuntamuodosta pää täynnä toivoa ja ajatuksia.

Avainsanat olivat: Kivut pois paremmalla ryhdillä. Kärsitkö niska- ja selkäkivuista? Olen nimittäin kärsinyt niistä oikeastaan koko aikuisikäni. (Kuten varmaan kaikki muutkin, jotka kirjoittavat työkseen)Olen treenannut monia lajeja ja tykkään liikunnasta. Kaksi vuotta sitten polvestani irtosi pala ja sen jälkeen kaikki treenaaminen on ollut tavattoman hankalaa. Polvi oireilee kipeästi ja kerää vettä. Vain vesijuoksu, josta en lainkaan pidä, on ollut laji jota olen voinut aivan turvallisesti harrastaa. Kun tutkin tätä uutta tapaa treenata sain sen käsityksen, että erilaiset yksilölliset vammat voidaan ohittaa, aloin olla jo niin innoissani, että tuskin pysyin nahoissani.

Ohessa pari kuvaa kahden vuoden takaa, jolloin alkoi polvikurjuus. Selän kanssa ongelmat alkoivat parikymppisenä kun ensi kertaa konttasin naprapathin vastaanotolle.

Nyt olen käynyt ensimmäisellä tunnilla. Se oli kamalaa. Ja olen jo aivan koukussa.

Homma alkoi paperien täyttämisellä. Tiedättehän, sairaudet, tavat ja tottumukset. Se oli helppoa, mutta sisälsi yllätyksen. Treenarini Juho kysyi: onko totta, ettet käytä lainkaan alkoholia? Myönsin näin olevan, lisäten että okei, otan joskus oluen tai grapan, mutta harvoin. Muutaman kerran vuodessa. Arvatkaa mitä sain kuulla? Juho kertoi, että yksi haasteellisimmista asioista on saada ihmisiltä korkki kiinni! (Fustraan kuuluu myös ruokavalio – alkoholin nauttiminen vaikuttaa tietenkin sekä kuntoon, että painoon) No tästä aiheestahan olen uhonnut ennenkin, mutta ihmettelen edelleen kuinka paljon viiniä ja kuohuvaa ihmiset voivat lipittää pitkin päivää, illoista puhumattakaan ja tietenkin päivästä ja viikosta toiseen.

Seuraava etappi oli mitat, kehon koostumus ja paino. Tuttua touhua. Sen jälkeen kuvaus Hanna edestä, sivulta ja takaa. Voi hiivatti. Sitten analyysiä kuvasta. Kiinnostavaa. Joo-o kyllä näkyy aivan selvästi että ryhti on huono, vaikka minullahan on hyvä ryhti ja kuljen selkä suorana! Väärin! Olen tottunut asentooni. Olen läjässä. Olkapäät eivät ole siellä missä niiden paikka on. Lantiokaan ei ole siellä missä sen kuulusi olla. Eikä pää. Jalkaterätkään eivät ole kuten kuuluisi. Hämmentäviä totuuksia ihan normaalin näköisestä tyypistä – minusta.

Sitten päästiin salin puolelle kokeilemaan muutamia juttuja. Aikaa oli kulunut niin paljon, että varsinainen treeni alkaa seuraavalla kerralla. Mutta voi pojat, mitä me teimme! Pikkuruisia liikkeitä kepin kanssa. Aivan olematonta. Mutta haastavaa. Ja minähän olen kuvitellut, että hallitsen kroppaani! En hallitse. Se oli todella vaikeaa, vaikka kuulostaa helpolta. Pystypunnerruksia kepin kanssa. Lantio edessä, vatsa tiukkana, pallea tiukkana, lavat yhdessä, selkä ja pää seinää vasten käsien kulkiessa ylös ranteet suorina pitkin seinää. Aijoo ja hengittääkin piti…. Aivan kreisiä. Voin sanoa, että kahvakuulatreeni ja Combat on ihan lasten leikkiä tähän verrattuna.

Pari muutakin liikettä kokeiltiin ja tajusin, että taas opitaan uutta. Jännittävää nähdä millaista treeni tulee olemaan, kun näen mitä kaikkea siihen lopulta kuuluu.

Lähdin kotiin kumman keveän oloisena. Pian tajusin miksi. Minulla on vasemmassa kädessä jännetupin tulehdus joka johtuu tiukasta niskasta. Kättä ei särkenytkään! Pieni treeni niskan alueelle piti kivun poissa vuorokauden ajan.

Olen niin onnellinen tästä, niin täynnä toivoa siitä, että voisin treenata vaikka polvi on mikä on ja että niskajumit, säryt ja päänsäryt loppuisivat. Saa nähdä – pitäkää peukkua. Kyllä elämä on ihanaa kun on jotain jännää odotettavissa!

….Niin ja edelleenhän monet sanovat Facebookista kaikenlaista, kuinka turha ja typerä se on. Tämänkin uuden ilonaiheen löysin kuitenkin sieltä.

Iloja päivään ja viikkoon!
Pus
xoxoxo

Kommentit (2)

elovena

Mahtavaa Hanna, tsemppiä ryhtiliikkeeseen!
Itsekin aloitin tämän samaisen Fustran vasta äskettäin ja täytyy myöntää, että juurikin tuo mainitsemasi pystypunnerrus, ilman painoja ja suuria liikeratoja, on yksi kaikkeista kamalimmista liikkeistä - ja samalla yksi ihanimmista! Jään ilolla kuulemaan tuntemuksiasi treeneistä, täällä ollaan hengessä mukana! :)

hanna.sumari@kolumbus.fi

Hei Elovena!

Joo - pystypunnerruksessa tunnen olevani voimaton ääliö.... hahahah! Mutta eiköhän sekin ala sujumaan. Juuri nyt on haasteena löytää uusi tapa käyttää vatsalihaksia!

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011