Sitä tässä mietin, että kuinka erilaisia tapoja onkaan varautua katastrofeihin. Tai siis tilanteisiin ylipäätään.

Jos nyt vaikka ajatellaan auton varustusta, niin minulla on autossa huulipuna, nenäliinoja, puhelimen laturit sekä omaan että tyttäreni puhelimeen, lusikka, hammaslankaa, hiuspinnejä, vesipullo, selkätuki, huulirasvaa, minttupastilleja ja kynä. Kakki kolme tytärtäni tietävät vuoren varmasti, että nämä asiat löytyvät autosta aina. Huulirasva on uutuus, vain heitä varten – itse en käytä. Mieheni lainasi autoani tässä yhtenä päivänä ja oli päivitellyt tyttärelleni mitä kaikkea roinaa autossani onkaan! (No olisin pettynyt, jos hän ilahtuisi sieltä löytyvästä huulipunasta!) Mutta mitä löytyy miehen autosta? Moottoripyöräkypärä, ajosaappaat, työkalupakki ja sadetakki (ei sateen varalta, vaan sijoitettavaksi penkille silloin kun enduroajovarusteet ovat niin kurassa, että penkki on vaarassa likaantua)

Käsilaukut ovat varautumisen tyyssijoja. Mummini vei aikoinaan lajin huippuunsa. Hänellä oli laukku hyvässä järjestyksessä täynnä erilaisia pussukoita, joita hän kutsui ’fudraaleiksi’ (Ruotsin fodral = suojus) yhdessä oli kosmetiikkaa, toisessa nenäliinoja, kolmannessa sisätossut, neljännessä ehjät sukat ja ehkä tärkein oli se missä oli kaksi askia tupakkaa ja tulitikut! Hahahah! Mummi oli kova polttamaan, hän veti poskisauhuja filtterittömästä Bostonista!

Omassa laukussani vallitsee kaaos, paitsi silloin kun matkustan ulkomaille. Vihaan sitä tunnetta, kun hiki nousee passia, lompakkoa tai lippua etsiessä, joten veska on järjestyksessä – joskin tupaten täynnä. Kirja, vastamelusuojat, korvatulpat, puhelin, laturi, tossut, niskatuki, silmikko, nenäliinoja, migreenilääkkeet, hammasharja, ompelutarvikkeet, meikit, alusvaatteet ja yksi vaatekerta joka sopii päämäärän ilmastoon.

Varautuminen voi joskus olla myös liiallista. Kun lähdimme lasten ollessa vielä pieniä etelään, menin apteekkiin ostamaan vähän sitä sun tätä mukaan. Olin lukenut jonkun mainoksen jossa lueteltiin mitä kaikkea tulisi olla mukana lomalla. Ostoksia oli jo aika kasa, kun mietin ääneen, että mitäs vielä. Farmaseutti vastasi minulle vinosti hymyillen: Lomallehan te olette lähdössä, ettekä sairastamaan! Ihan paras vastaus!

Lopuksi annan vinkin joka liittyy löyhästi tähän aiheeseen. Kuinka varautua siihen että housut pysyvät kiinni?

Ostin täydelliset farkut. Pahaksi onneksi vetoketju ei suostu pysymään kiinni. Joskus haluaisin kuitenkin olla edes jonkin verran vakavasti otettava ja silloin on kyllä oltava vetoketju kiinni. Valitin asiasta uudelle työkaverilleni Minnalle ja sain ykkösneuvon! Kuvat kertovat niksin.

Varautukaa ihanaan päivään!
Pus
Hanna

Kommentit (1)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011