Hei ihanat! Mulla onkin nyt juhlafiilis! Tämä on mun sadas Elämä on ihanaa -blogikirjoitus! Käääk! Olisin niin halunnut jonkun arvonnan tähän sadanteen, mutta se ei käy vielä. Ehkä joskus myöhemmin. Mutta kiitos jokaiselle joka on jaksanut lukea näitä. Tykkään teistä niin. (Ja jos nyt joku ajattelee, etten häntä tunne, niin tykkään ihmisistä PALJON!)

Kirjoitin varsinaisen blogitekstin ensin ja kun lähdin sitä julkaisemaan näin, että tässä se sadas nyt on. Joten tämä on nyt ikäänkuin prologi! Sitten asiaan... olkaa hyvä!

Jo jonkin aikaa facebook on tuntunut jotenkin ahdistavalta. Lisäksi olen jo aikaa sitten tajunnut, että se vie aivan liikaa huomiotani ja sen myötä aikaani. Perjantaiaamuna tuli fiilis, että nyt on pakko sulkea Facebook-tili. Sen tein ja se tuntui ihanalta! Aivan kuin olisin vapautunut jostain vankilasta. Järjetön helpotuksen tunne ja keveys valtasivat koko olemukseni. Olin riemuissani! Ja koska näin oli, oli myös syytä ryhtyä miettimään miksi?

Yksi syy selvästi oli se, etten enää tapaa ystäviäni, kuin ainoastaan virtuaalimaailmassa. Istun kotona (uudessa JEEEEEE!!! ? ? ? ) työhuoneessani ja kirjoitan, käyn treenaamassa ja kokkaan. (Olen innostunut muutamista uusista keittokirjoistani ja taannoisen Sveitsin matkani tuomista uusista resepteistä) No siis vietän mukavaa elämää ja kaikki on nastaa, mutta haloo! Tajusin, etten PUHU ystävieni kanssa enää. Kun puhelin soi, se on työasia. Kanssakäyminen ystävien kanssa tapahtuu kirjoittamalla FB-päivityksiä ja lukemalla niitä. No se nyt ei sovi minulle ollenkaan! Olen supersosiaalinen luonne ja RAKASTAN ihmisiä. Tykkään puhua ihmisten kanssa ja touhuta ihmisten kanssa. Kiire on kaverini ja säpinä elämäneliksiirini. Kyllä tykkään pysähtyäkin ja yksinäiset hetket ja meditaatio ovat välttämättömyyksiä, mutta ei tällainen peli ollenkaan vetele.

En kuitenkaan voinut olla poissa sosiaalisen median ääreltä kuin perjantaiaamusta sunnuntaiaamuun. Hahahaha! Nauratko? – Minä myös!! Mutta suokaa anteeksi, olisin halunnut olla kauemmin, mutta tiettyjen sitoomuksien takia, minulla ei ole siihen mahdollisuutta. Älkää käsittäkö väärin ystävät – juuri sen takia haluaisin olla poissa, että olisin läsnä.

Rakkaudella,

Soitellaan

Hanna

P.S. Kun olin poistunut sain kolme tekstiviestiä, jossa huhuiltiin missä olen – joten yhden viikonlopun voin huoletta olla näkymättömissä, ilman että minua luullaan kuolleeksi, mutta arvaan, että olen siellä jälleen liikaa. Olen hiukan ON – OFF tyyppi ilmeisesti ?

Kommentit (3)

Pirjo

Onnea sadannelle! - Olen samaa mieltä että vähemmälle ovat jääneet puhelut ystävien kanssa....liekö syy fb:n? Viekö se turhan paljon aikaani? - Olen talven ulkomailla ja vaikka olen monesti päättänyt sulkea tilini, olen todennut täällä, että kiva on kuitenkin lukea mitä ystäville kuuluu, missä mennään jne.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että mikään ei voita "nokikkain" päivityksiä ihan livenä.

Aurinkoista talven jatkoa, uusia postauksia odotellen!

Hanna Sumari

Kiitos! Joo SATA! Wau se on jotenkin hienoa minusta. Heheee!
Ja nokikkain on parasta, niin se on.

Aurinkoa sinullekin. Katselen tässä ikkunasta ulos ja aurinkohan siellä paistaa, mutta lunta tuli viimeyönä niin palon, ettei saappaanvarret riitä! Oi kevät, tule jo!
Hanna

Nina

Voih sä olet niin reipas! Mieti nyt 100!!!
Olen muuten huomannut saman tuon FB kanssa.
Olen nyt viime aikoina kiireitten vuoksi ollut välillä monta viikkoa katsomatta mitä FB on niellyt, ja kyllä mun on pakko myöntää että kyllä sitä pystyy elämään ilman FB. (usko tai älä ;))

Mutta en ole kuitenkaan tiliäni lopettanut kokonaan, koska ei koskaan tiedä jos vaikka tarvitsee esim. myydä jotakin tai vaikka pistää kutsua mega juhliin. Silloin on hyvä kun on kaikkia ystävät "yhden napin painalluksen" takana.

Mukavaa kevään odotusta sinulle ja halit!
<3 Nina

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011