Periaatteessa itsensä tarkkaileminen on minusta ihan kamalaa. Se on vähän kuin sairauksien ja huonojen fiilisten etsimällä etsimistä ja sitten niihin takertumista. Mutta tietyllä tavalla herkkänä itsensä kanssa kannattaa olla, sillä muuten voi kulkea onnensa ohi!
Jos vaan tohottaa kovaa kyytiä, puhua pulputtaa ja on kaikin puolin tehokas aamusta iltaan, ei välttämättä huomaa mitä ihmeellisen ihanaa saattaa ilmassa liikkua. Tarkoitan nyt sitä tunnetta, kun yhtäkkiä onni tupsahtaa sisään ja elämä tuntuu parhaimmalta voitolta, kauneimmalta karamellilta ja suloisimmalta kesäpäivältä. Ihan yllättäen, ilman mitään konkreettista syytä. Sitä, jos mitä, voi kutsua aineettomaksi lahjaksi! Minulla ei ole aavistustakaan mistä, kuinka ja miksi sellainen tunne joskus tulee, mutta ihanaa se on! Tuntuu, että mikään ei voi sitä viedä - eikä voikaan, ja että sitä voi jakaa kaikille, ja niin sitä voikin. Se on ihmeellinen, pohjaton kaivo, ja niin kauan, kun se on läsnä, siitä voi ammentaa ihan jokaiselle, johon vaan sillä hetkellä mitenkään ulottuu. Ja mikä parasta, kuta enemmän sitä jakaa, sitä enemmän sitä saa takaisin! Positiivisen ihmeen kierre. Tähän voisi todeta Jorma Uotisen sanoin - ei huono!
Kysymys ei siis ole siitä, että joku ulkopuolinen henkilö, asia tai tapahtuma tekee minut onnelliseksi vaan siitä ihmeellisestä tunteesta, kun onnenhuppu peittää minut kokonaan aivan yllättäen. Sitä ei huomaa, jos ei ole hiukan kuulolla itsensä kanssa. Kun se sitten on läsnä, siinä voi kieriskellä mielin määrin, kuin niityllä piehtaroiva eläin. Ja yhtäkkiä, yhtä yllättäen kun se tuli, se katoaa. Sitten on vain tavallisen hyvä olo.
Sitten on se hetki tietysti, jolloin elämä ei ole kivaa ja on esillä se onnenhupun nurja puoli. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rauhallisemmin suhtaudun siihen. Olen alkanut katsella sitä vähän syrjäkarein ulkopuolelta ja esitän sille aina saman kysymyksen: Miksi tulit? en oikeastaan tarvitse sinua, voit ihan hyvin mennä sinne mistä tulitkin! Ja lopuksi sanon itselleni: Saapas nähdä mikä on se tapahtuma jonka tuonkin tuosta häätää! Ja kas kummaa, ei se kauaa kestä, kun joku mukava asia vie sen mennessään. Jotenkin minusta tuntuu, että nurjuudelle pitää antaa tilaa rauhassa olla, mutta ruokkimaan sitä ei kannata ryhtyä!
En nyt väitä, että kurja olo kaikkoaisi aina nopeasti. On se minussakin viihtynyt aikanaan kuukausiakin, mutta pointti onkin siinä, että tietää, ettei se jää asumaan loppuiäksi, vaan antaa onnelle mahdollisuuden. Kyllä se sieltä tulee. Ja yllättävää onnenhyökkäystä odotellessa kannattaa kerätä kaikki onnenmuruset ihan itse. Huomata hymyilevä ihminen, maistaa kuinka hyvältä aamukahvi oikeasti maistuu ja ylipäätään napata onni ja ilo vaikka kuinka ahtaasta rakosesta! Onnea on kuitenkin ihan joka puolella, jos vain haluaa huomata sen ja ottaa sen vastaan.

Oletko kokenut sen, kun onni huputtaa sinut yllättäen?

Onnellista päivää!
Love
Hanna

Kommentit (3)

Ninotska

Ihana juttu! Tänään onnentunne iski juurikin hyvästä kahvista, siitä että oli aikaa ajatella ihania ystäviä, ja että vielä kaiken kukkuraksi tänään tapaa kaukaa tulleen ystävän. Tämä juttu oli vielä ihan piste iin päälle, kiitos!

Hanna N.

Nyt oot Hanna kyllä asian ytimessä :) ja hauska vertaus tuo huppu! KIITOS siitä :)

Myös kiitollisuuden huppu yllättää minut silloin tällöin ja se jos mikä häviää yhtä nopsaan kun tulikin, jos et ole hereillä ja ota sitä vastaan.... Mutta sen turvallisessa sylissä kieriskely on niin superia, ainakin pidemmän nurjan puolen jälkeen :) Ja sekin lehahtaa takaisin aina vaan useammin, jos haluaa kiitollisuutta jakaa mahdollisimman monille ympärillään!!!!

KIITOS siitäkin :)

t. Kaimasi

Emma.M.

Kiitos hyvistä neuvoista. Tuo huppu on tosi kiva vertaus=). Minä itse olen aina ollut tarkkailemassa itseäni ja aioin juuri ruveta laihduttamaan, mutta sitten tajusin, kun katsoin itseäni että en ole lihava. Oma minä-kuvani oli vääristynyt, koska aikoinaan minulle sanottiin, että minulla oli pyöreät posket ja että pitäisi alkaa laihduttamaan. Nut ymmärsin, että minun ei tarvitse laihduttaa, koska en ole lihava. Se riittää, että syön terveellisesti ja liikun paljon=)

Kiitos sinulle!=)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011