Säännöllisin välein tutkin naamavärkkiäni tarkkaan peilistä ja puntaroin mitä kaikkea kauneuskirurgia ja erilaiset pistokset voisivat sille tehdä. Mutta toistaiseksi päädyn aina samaan lopputulokseen – not my cup of tea. Mutta kuinkas sitten kävikään? Täyteainetta (Natriumhyaluronaattia) pistettiinkin mun polveen! Se on periaatteessa samaa mönjää kuin Restylane ja vastaavat, joita laitetaan kasvoihin. Onko mulla nyt sitten sisältä rypyttömämpi polvi? Toivottavasti. Mutta hyytävää oli se, että jouduin olemaan kotosalla iisisti yhden kokonaisen päivän. Kyllä harmitti! Ai miksikö? No koska tiesin, että yksi kokonainen päivä rauhassa kotona tarkoittaa sitä, etten voi kehitellä mitään tekosyytä, vaan mun on pakko tehdä yksi erittäin hankala, pitkäveteinen ja vaikea työ.
Koko päivä siihen meni. Istuin ja pinnistelin ja aina, kun vähänkin herpaannuin, menin suoraan Facebookiin ja kurkistelin iltapäivälehtiä nettisivuilta, mikä on tietysti erittäin tyhmää ja pidentää työn piinaa. Siinä siis tein pakkolevossa pakkotyötä! Mutta (fanfaareja!!!) sain työn kunnialla loppuun. Valmiiksi. Tehtyä. Jippiiiiiii!
Ei mulla muuta. Sitä vaan, että aina on kolikolla se toinenkin puoli. Pakko oli levätä, mutta tuli tyhmät työt tehtyä!

Iloa päivään!

P.S. Kyllä mä tiedän, että se olis sujunut paremmin jos en olis inhonnut sitä – mut musta ei ole siihen tässä tapauksessa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011