Tunnustan – olen aamuvirkku ja täydessä terässä helposti jo kello viisi aamulla. Tänään avasin silmät kuuden hujakoissa ja nousin ylös loikoiltuani puoli tuntia maailman parhaassa sängyssäni. Tämä aamuvirkku asia ärsyttää monia ja pyydän nöyrästi anteeksi jos kiukun puna karahtaa kasvoille jo ensimmäistä lausetta lukiessa. Ei kannatta hermostua, meitä on niin montaa sorttia ja jotkut herää myöhemmin ja jaksaa pitkään yöhön. Ongelmia tietysti tulee, jos on oltava aikaisin aamulla työpaikalla, eikä jaksaisi millään avata silmiään aamuisin.

Kaikkien vuodenaikojen aikaiset aamut ovat omalla tavallaan ihania. Kevätaamuissa ihanaa on lintujen laulu ja se kun pääsee havainnoimaan luonnon heräämistä. Kun saksanpaimenkoiramme Klaara vielä eli, tein aina aamulenkit sen kanssa. Läheisen metsän tuoksut, äänet ja maisemat antoivat päivälle pienen energia-aarteen. Kaipaan noita koirakaverin kanssa tehtyjä aamulenkkejä. Oli kivaa, kun se jaksoi iloisena lähteä liikkeelle vaikka kuinka aikaisin aamulla. Pienenä tyttönä kaverini aamuisin oli minua 11 vuotta vanhempi sisareni Helena, joka on samaa maata kanssani. Teimme pyöräretkiä, keräsimme kukkia ja marjoja jo aikaisin aamulla, muuta parasta oli kun hän vei minut jäätelölle sunnuntaiaamuisin Valion baariin! Siellä nautimme sitruunasoodan, jollaista ei kyllä taida enää saada mistään. Muistaakseni se tehtiin sitruunalimsasta ja vaniljajäätelöstä pitkään lasiin. Päälle pursotettiin kermaa ja koristeeksi tökättiin se ihana paperivarjo! Paksun pillin läpi imettynä se oli taivasta maan päällä! Vähän vanhempana lapsena keräsin usein litran mustikoita aamulla ja leivoin piirakan , kun muut vielä nukkuivat ja samaa harrastan edelleenkin. Hauskoja muistoja, mutta on tällä aamuvirkkuudella hankaliakin puolia.

Ystäväparat ovat joutuneet moneen otteeseen heräämään puhelimen pirinään, kun ovat vielä vedelleet hirsiä kaikessa rauhassa, sukulaisista puhumattakaan. Puolisoni nukkuu myös pitempään kuin minä ja ulkomaan matkoilla se on hiukan haastavaa, kun pienessä hotellihuoneessa ei voi oikein tehdä mitään, ettei herättäisi toista. Olen keksinyt erilaisia ratkaisuja tähän. Parasta on varata jo illalla vaatteet ja varusteet niin, että voi hiippailla ulos herättämättä toista. Aamulenkki toimii melkein missä maailman kolkassa tahansa. Mutta vieraassa maassa en lähde lenkille pimeässä. Eli jos aurinko ei vielä ole suvainnut nousta tai se ei edes kajasta kun herään, valloitan kylpyhuoneen. Jos siellä on amme, saatan kaapata mukaani tyynyn, peiton ja kirjan. Siellä sitten pötköttelen kirjaa lukien ja toinen saa nukkua niin kuin tykkää.

Mutta kyllä ulkomaillakin aamulenkit ovat niitä parhaita juttuja. Kuinka erilaiselta maailma näyttääkään aikaisin aamulla. Kuinka ihanaa on nähdä auringon nousu ja kuulla miltä maailma kuulostaa varhain aamulla. Kun tapaa muita aamuvirkkuja rannoilla ja kaduilla, tuntuu kuin olisi yhtä heidän kanssaan. Kuin meillä olisi yhteinen salaisuus ja aarre ja joka saa hymyn karehtimaan suupielessä.

Aarteita minä aina keräilekin siellä aamulenkeillä. Olen huomannut, että aina kun lähden aamutuimaan liikkeelle, saan palkaksi jotain ihanaa. Siis hyvän olon lisäksi. Luonto jakaa kitsastelematta kauneutta, jonka näkee parhaiten aamulla. Vai pitäisikö sanoa, että minä näen sen parahiten aamulla? Kas enhän paljoa tiedä öiden ihanuuksista! No toki olen nähnyt tähtitaivaita ja linnunratoja, tähdenlentoja ja revontulia ja kuunnellut kaskaiden soittoa samettisessa yössä, mutta

illalla olen laiska ja raukea. Yhdeltätoista alkaa olla puhti poissa, enkä kyllä mielelläni touhota enää kahdeksan jälkeen mitään ihmeellistä, ellei ole tarvis.

Nyt olen kirjoittanut tekstin, siivonnut keittiön, hakenut lehden juonut kahvit ja syönyt jugurttini. Kaikki muut nukkuvat vielä. Jaa-a mitähän sitä nyt tekisi?

Iloa aamuun ja iltaan – mikä kellekin parhaiten sopii

Love
xoxox

Hanna

Kommentit (4)

Mia

Tästä jutusta tuli ihana muisto Hanna mieleen, kiitos siitä! Minä olen aamuihminen, vaan niin on ollut aina koko perheenikin. Oma Hilkka-mummo, nyt 85 v., heräsi aikanaan aamuvarhain karjan takia lypsyille ja ruokinnalle, ja kun eläimistä luovuttiin, niin viimeistään aamuviideltä hän nousi touhuamaan papalle maitopullot ja eväät valmiiksi ennen hänen lähtöään rakennustyömaille. Sitten kun nämä askareet päättyivät, niin vähissä ovat ne aamut, jolloin mummo ei olisi siinä kuuden kieppeillä hiippaillut pulahtamaan pihan varrella olevaan puroon, kesät ja talvet, lämpimät tai hyytävät, valoisat tai pimeät. Muistan kyllä vahvasti yhden lapsuusaamun, kun koko mäkemme oli vielä pimeänä. Oli jouluaatto, ja olin ehkä viiden-kuuden vanha. Heräsin ja hiippailin katsomaan ikkunasta ulos. Oli satanut lunta ja sitä tuprutteli hiljakseen. Kello oli vasta vähän yli viisi ja jännitti niin kovasti se joulu, jotta uni ei tullut enää silmään ja teki mieli olla niin kovasti isompi ja avuksi. Niinpä puin päälleni ja menin ulos. Muistan, että minulla oli punainen muovikola, jolla aloin putsata pihaa. En muista, sainko urakkaa kokonaan suoritetuksi, mutta sen muistan, että mietin kovasti, että yhtään ei pelota ja minä olen reipas, kun edes mummokaan ei ole vielä herännyt. Myöhemmin kävi ilmi, että mummo oli juuri vähän ennen käynyt ottamassa kinkun ulos uunista, ja lähtenyt vielä hetkeksi lepäämään. Minä taas ajattelen niin, että mikäli mummo olisi touhuni ikkunastaan nähnyt, niin olisi luultavasti uskonut nähneensä tontun, ja kertonut sitä tarinaa meille lapsille aina siitä päivästä eteenpäin. <3

Pirjo

Tulipa hyvä olo postauksestasi. Aurinkoista päivän jatkoa...
toivottelee toinen aamuvirkku.

Hanna N.

Hei aamuvirkut ja -torkut!!! Aamu on mullekin ehdottomasti päivän parasta aikaa :)) Vaikka olenkin kipujeni vuoksi nykyään satunnainen aamuntorkku. On nukuttava kun voi :) Ehkäpä ihanimmat aamumuistoni liittyvät retkiin lintubongari-mieheni Karin kanssa! Illalla reput ja aamukaffet valmiiksi. Ajoissa nukkumaan ja neljältä lähtö esim. Porkkalan kärkeen. Kävely heräävässä metsässä, koirien riemu, sinivuokot, tulien teko ja aamiainen kalliolla ?! Ja se silmien edessä aukeava päivä - valo lisääntyy, äänet voimistuu, maisema kirkastuu ja kaikki puhkeaa väreihin! Merenselällä haahkaparvet päivittelevät "o-hohoo" aamun ihanuutta ja hanhimassat metelöivät tullessaan :) Kotimatkalla voi muut kun kuski ottaa auton hyrinässä pienet tirsat ja kotona ollaan hyvissä ajoin ennen puoltapäivää :) Pulahdus juuri jäistä vapautuvaan kotijärveen ja koko ihana päivä vielä edessä ?!

kaija rosma

Meillä voisi olla hauskaa tunti päivässä! Mä olen se menninkäinen, joka kohtaa päivänsäteen, kun aurinko päättää retken.
Kauuuniita kuvia. Ja Klaara <3 ja pikku lady...

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011