Kun olin pieni, isäni matkusti paljon. Pääsin usein mukaan lentokentälle häntä vastaan ja muistan vieläkin hyvin, kun juoksin täyttä vauhtia tullin läpi suoraan hänen syliinsä. Moni asia oli silloin toisin. Seutulan lentokenttää olivat kuokkimassa rattijuopot ja itse lentokenttärakennus oli vain pitkä parakki. (Kun sitten tämä nykyisen lentokenttärakennuksen ensimmäinen osa valmistui sen edelleen upeasta, mutta kalliista massiivipuulattiasta nousi suuri kohu.) Kun isä kaappasi minut syliinsä sain aina hänen taskustaan ’lentokonekarkkeja’. Ne olivat tahmeita ja sitkeitä hedelmäkaramelleja joita jaettiin koneen laskeutuessa matkustajille syötäväksi, etteivät korvat menisi lukkoon. Kotona isän laukusta löytyi sitten muitakin ihania yllätyksiä. Siitä pitäen olenkin ollut tuliaisilla pois pilattu ? ihanaa!

Ostelen tuliaisia mielelläni itsekin, sekä muille, että itselleni. Pikkuhiljaa ne ovat muuttuneet. Parhaita tuliaisia, tai siis matkamuistoja, ovat nykyään ajatukset. Arjesta poissa ollessa, uudet ajatukset valtaavat tilaa. Matkoilla herää ajatuksia asioista, jotka eivät mitenkään liity matkaan, aikaan eikä paikkaan, mutta tietysti myös ajatuksia jotka syntyvät siitä mitä näkee ja kokee. (tarvitsisiko tuota edes sanoa?)

Viiden päivän reissuni Zugiin sai pääni sekä tyhjäksi että täydeksi. Olin siellä ystäväni luona ja näin mitä on sveitsiläisen pikkukaupungin arki koululasten kotiäidin vinkkelistä katsottuna. Tuntuu hassulta, kuinka erilaista se on kuin meillä. Sveitsi on kuitenkin niin lähellä. Isoin ero oli ehkä se, että lapset haetaan joka päivä kotiin lounaalle kahdeksi tunniksi. Mutta rutiineihin kuului myös paljon sellaista joka on meille tuttua vuosien takaa kuten se, että sunnuntai on pyhäpäivä. Silloin tulee olla hissun kissun, kerrostalossa ei saa pestä pyykkiä, ei mekasteta, ei leikata nurmikkoa j.n.e. Jotenkin kaipaan sitä erilaista sunnuntaita aina välillä. Ei puhettakaan että kaupat olisivat auki – vietetään rauhallinen päivä, syödään vähän parempaa ruokaa, ulkoillaan ja levätään. Tuliaisina siis idea ottaa iisisti sunnuntaisin ja erottaa se muutenkin arjesta. Hyvä idea! Niin eikä siellä muuten ollut oikein missään vapaata langatonta yhteyttä nettiin – sekin rauhoittaa kummasti ja auttaa pysymään hetkessä.

Yhtenä iltapäivänä lähdin extempore patikoimaan vuorelle. Aluksi minun piti vain tehdä pikku pyrähdys, mutta nälkä kasvoi syödessä, kun hinkusin parempia ja parempia kuvia Alpeista. No hullustihan siinä meinasi käydä, kun aurinko laski, enkä tiennyt paljonko matkaa ihmisten ilmoille edes oli. Mutta taivas, että nautin siitä! Ne maisemat, se rauha, puhdas ilma ja lehmät. Ihanaa! Muistelin Johanna Spyrin Heidi -kirjoja ja kiipesin eteenpäin. Joo, kyllä sitä kiipeämiseksi saattoi sanoa, niin jyrkkä oli rinteen profiili, vaikka polkua kuljinkin. Hyvä matkamuisto – en tule koskaan unohtamaan sitä, siellä se on samassa lokerossa kuin moottoripyörällä ajo Saharassa, auringon nousu yksinäisellä rannalla Kreikassa ja moni muu. Mutta rinteille palaan, se on aivan varmaa. Enkä suksilla, vaan vaelluskengät mukanani.

Ystäväni hemmotteli minua ihanilla aterioilla, joista aion kokeilla kotona ainakin sitruunakanaa, kylmäsavulohipiirakkaa ja lohisalaattia. Matkoiltahan tarttuu aina jotain myös keittiöön! Tällä kertaa myös konkreettisemmin, sillä ostin lentokentältä tuliaisiksi valmista juustofondueta. Raastettu juusto ja mausteet olivat valmiina pussissa, ei mitään kuivaa pulveria vaan ihan ehtaa raastetta. Sekoitussuhde oli yhtäpaljon Gruyère ja Vacherin juustoa eli motier-motier, niin kuin sain oppia. Tänään teimme lounaaksi ulkoilun jälkeen fonduen ja olihan se aivan järkyttävän hyvää. Pata ei ollut sellainen kuin kuuluu, mutta teflonkattila toimi ihan hyvin, kun alla lämmitti spriiliekki.

Ai niin, kiinnostava uusi tuttavuus oli myös birchermüesli jota jo koitin tehdä. Tuli aika hyvää. Kun resepti on oikein hyvä, laitan sen tänne.

Niin, sitä vaan, että kyllähän kengät on aina kivoja tuliaisia matkoilta, mutta hyvää seuraa, ruokaa ja elämyksiä ei kyllä voita mikään!

Jolodadii ja hoo!

Hanna ?

Kommentit (7)

Minimani

Voisitko jakaa täällä sen sitruunakanareseptin. Olen etsinyt hyvää reseptiä, mutta vielä,ei ole sitä täydellistä sitruunakanaa tullut vastaan.

Hanna Sumari

Ai ai -ihan ranneliikkeellä pistelin kulhoon jugurtin sekaan sitruunaa, oliiviöljyä, sitruunan kuorta, sitruunaruohoa, suolaa ja valkosipulia ja timjamia. Sinne kanan rintafileet puoliksi leikattuina vuorokaudeksi. Sitten paistoin ja tarjosin kokojyväriisin kanssa. Mutta ehkä Mia laittaa kunnolla sen reseptin tänne?

Mia

1 dl oliiviöljyä
2 luomusitruunan mehu + toisen kuori raastettuna
1-2 valkosipulin kynttä raastettuna
Reilu 1 rkl hunajaa
Tuoretta (sitruuna)timjamia pikku nippu
Pieni pätkä sitruunaruohoa halkaistuna
Suolaa
Mustapippuria rouhittuna

Teen marinadin aina vapaalla kädellä, joten määrät ovat suuntaa-antavia ja mikäli kokkaa paljon, niin kannattaa ottaa rennosti ja säädellä ainesten suhteita oman maun mukaan. Nämä ovat kuitenkin oman sitruunakanani perusmaustajat.

Sekoita kunnon oliiviöljyyn tuoreiden luomusitruunoiden mehua ja kuorta. Raasta myös pari valkosipulin kynttä. Lisää kunnon nokare hunajaa, suolaa sekä mielellään tuoretta sitruunatimjamia. Jos sitä ei ole saatavilla, tavallinen tuore timjamikin käy. Riivin oksat lähes kokonaisina marinadin sekaan, joskus halkaisen vielä sitruunaruohon oksankin lisämakua antamaan. Lopuksi rouhin mustapippuria. (No niin, nyt tuli sitten nälkä.)

Upotan marinadiin 4-5 broilerin rintafilettä. Teen niiden paksuimpiin kohtiin muutaman vinon viillon, jotta ne oikein imaisisivat kaikki ihanat maut. Sitten jätänkin ne lillumaan yön yli kylmään.

Paistan fileet pannulla ja lorautan marinadia mukaan sen jälkeen, kun olen saanut niihin kauniin ruskean pinnan. Valelen annokset vielä pannussa muhineella kastikkeella, uunissa paahdetut vihreät pavut ovat ihana lisäke.

hanna.sumari@kolumbus.fi

No niin ihanaa! Mia laittoi reseptin. Siis kokkaamaan Minimani :)

Vierailija

Pieni korjaus, sen Fonduen nimi on "moitié-moitié" :-)

kiva että tykkäsit!

tulin sinun blogille kun etsin ideoita mitä voisin täältä sveitsistä vietä suomeen tuliaisena. 

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011