Oi mikä päivä! Kävin taas Fustraamassa ja treeni oli niiiiin hyvä! Eli sopivasti ikävän raskas. Saavutin sen hetken, kun en oikeasti jaksa, mutta teen vielä. Se oli lyhyt ja ihana. Parasta namia mitä olla voi. Olen myös oppinut pitämään suuni kiinni ja tekemään mitä käsketään. Kauan se kestikin – reilut viisikymmentä vuotta! No se on semmosta. Kuka milläkin puutteitaan kompensoi, mä koitan olla hauska. Ja treenatessa, kun en jaksaisi, niin lyön vähän lekkeriksi. Juho ei sellaista ollenkaan salli ja edellisellä kerralla repesin pari kertaa raikuvaan nauruun. Eihän se pahasta ole, mutta ei se ole kovin kohteliastakaan, enhän ole salilla yksin. Silloin lähtiessäni päätin, että en tee enää niin.

Eilen illalla katsoin Mika Kaurismäen ohjaaman dokumentin Jari Litmasesta, joka pelasi kerran pelin loppuun saakka, vaikka käsi oli murtunut pelin aikana useasta kohdasta. Ajattelin, että puristan omat treenini viimeiseen pisaraan, vaikka mikä olisi, eihän ole edes luita hajalla. Jotenkin Litmanen inspiroi muutenkin. Se tinkimättömyys, kivun sieto ja tahto, jota huippu-urheilussa tarvitaan. Ennen polkiessani kuntofillarilla ajattelin Havaijin Waikiki bachia ja Diamond Headia joka putoaa suoraan Atantin valtamereen, nyt ajattelen Jari Litmasta ? sama kai se on mitä sitä ajattelee, kunhan tulosta syntyy vai mitä?

Eli suu supussa puristin lihasta jos toistakin ja hyvin meni, hiki tuli ja lopulta se super hyvä fiilis.

Nyt olisi aika pakata laukku, sillä lähden torstaina Lontooseen. Travel light on sanapari, joka on hiukan haastava minulle. Löysin netistä hyvät pakkausohjeet pientä matkaa ja laukkua varten. Linkki on tässä. Katso, se on hauska, vaikka ei Luis Vuittonin laukku(j)a omistaisikaan. (Yhden asian he pakkaavat kyllä huonommin kuin minä – vyötä ei kannata kiertää rullalle, vaan laittaa kiertämään matkalaukun reunaa. Siten se vie vähiten tilaa.) Olin jo päättänyt pärjätä videon määrittelemillä matkatavaroilla, kunnes juuri kotiin lähtenyt ystäväni, kertoi, että oli ollut viikon matkalla, mukanaan vain yhdet vaatteet ja kahdet kengät. Olin epätoivon partaalla, kunnes päätin, että yksi opittu asia päivässä riittää.

Iloa vikkoon!
Hanna xoxox

Kommentit (6)

Satu Ylipekka

Voi Hanna Sumari !
En oikein tiedä miten eksyinkään aamupäivällä sivuillesi blogeja lukemaan, mutta kun aloitin, en voinut lopettaa! Jossain vaiheessa otin muistivihon mukaan ja aloin kirjoittamaan:
- brunssille Hkiin
- keilaamaan
- retki Nuuksioon
- tehdään miehen kanssa uusi ruokalaji yhdessä
- hoitoon high-Care centeriin
- tee jalkahoito itselle ja anna jollekulle lahjaksi
- tammikuussa Espanjaan kuntolomalle
- miehelle Fiskarsin sekoituslusikka
- jne. jne...

Luin kirjoituksia vuoroin kyyneleet silmissä ja vuoroin hymyillen. Samaistuin niin hyvin, olenhan ollut yli 20 vuotta yrittäjänä ja vasta menettänyt ystäväni syöpään. Olen jatkuvalla laihiksella taistellen vehnää ja sokeria vastaan ja monta muuta seikkaa...

Ihailen iloisuuttasi ja selviytymistäsi. Erityisen vaikutuksen minuun teki kirjoituksesi huhtikuulta 2012 "Kulissielämää".

Kiitos että olet tämän kaiken kirjoittanut!
Onnea, iloa, valoa!

toivottaa Satu

Hanna Sumari

Satu,

Kiitos, kiitos, kiitos. Luin viestisi eilen, kun istuin kahvilassa Lontoossa. En pystynyt vastaamaan, koska en tiennyt mitä sanoisin. Aika tyhmää, koska vastaaminen on oikeastaan tosi hellpoa:

Kiitos Satu viestistäsi. Se sai kyynlet silmiini, kun luin sen samoin kuin nyt. Kaverit pöydässä kysyivät mikä mulle tuli ja näytin vain viestisi. Se on niin ihana ja paljon etten voinut lukea sitä ääneen. Tuli hyvä ja iloinen mieli. Ja paljon enemmänkin - kosketus johonkin asiaan joka on suuri - on voinut antaa jotain jollekulle tuntemattomalle. Se on kaikkein hienointa.

Suukkoja ja terveiset Lontoosta jossa narsissit kukkivat ja SATAA LUNTA!!

Hanna

Maiju

Nauratti itseäni kun juuri yksi päivä kirjoitin blogissani, että PT treenit on niin kivoja kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin PT käskee... Vaikka sitä kaikkea joskus joutuukin tekemään naama punaisena ;) Tuo oli joku uusi laji, josta en ollut kuullutkaan. Pitänee tutustua.

Hanna Sumari

Hei Maiju,
Tutustu ihmeessä. Ihan mahtava laji. Kaikki niskakivut poissa, joita kirjoittajalla aina on, tiedäthän. Ja Muutenkin niin hyvä olo. Myös jännetupen tulehdus katosi kummastakin kädestä. Olen tosi onnellinen tästä!

Hanna

Maiju

Joo tiedänhän minäkin.. Kun päätyö on aika lailla koneella istumista ja sitten on tuo harrastus, joka on sekin samanlaista. Itselläni on 25 vuotta vaivannut niska, mutta sairastuttuani keliakiaan, niin totesin gluteenittoman ruokavalion poistaneen mun niskaongelmanikin ja jännityspäänsäryn... Ihmeellistä, mutta totta...Mutta mulla oli jonkinlainen aineenvaihdunnallinen ongelma tuon niskan kanssa. Elämä on niin ihmeellistä ;)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011