Mihin kiinnität toisessa ihmisessä ensimmäiseksi huomiosi? Monet vastaavat, että käsiin. Itse en edes osaa vastata noin konkreettisesti, tuntuu että oikea vastaus omalla kohdallani on, että siihen millaista energiaa ihmisestä välittyy. Sen sijaan omat käteni ovat vieneet huomioni puoleensa monesti ja valitettavasti varsin negatiivisella tavalla. En kuulu niihin onnekkaisiin, joilla on kauniit kädet ja vahvat kynnet. Kun aloin tehdä TV-ohjelmia kädet näkyivät usein lähikuvissa jopa koko TV-ruudun kokoisina. Kauneuden palvojana en ollenkaan kestänyt, jos ruudussa näkyvät kädet olivat huonosti hoidetut. Kynsilakkojen kanssa tusaaminen ei kuitenkaan oikein sopinut vauhdikkaaseen elämäntyyliini. Perheen kanssa touhutessa sievät kynnet eivät todellakaan ollut se asia johon minulla oli aikaa panostaa! Ihailinkin aina vanhinta sisartani Ritvaa, jonka vahvat kynnet olivat aina kauniisti lakatut ja viilatut. Muistan, kun jo silloin kun olin ihan pieni, hänellä oli tapana tehdä kynsihuolto aina kun telkkarista tuli Payton Place!!! Kuka muistaa vielä tuon sarjan – Rodney Harringtonin, Allison Mackenzien ja hänen äitinsä Constancen? Voi itku! Mikä mahava sarja se olikaan! Mutta siis keskiviikko-iltaisin sisareni edessä oli lakka-arsenaali, asetonia, viila ja appelsiinipuutikku. Oma tapani ratkaista kauniiden kynsien pysyvä tila, on ollut rakennekynnet. Uhraan asiaan yhden tunnin kerran kolmessa viikossa – lopun aikaa en edes muista, että minulla on kynnet.

Nytkin tietokoneen näppäimistöltä kuuluu iloinen naputus, kun akryylit laukkaavat pitkin kirjaimia. Ja näin on ollut jo varmasti seitsemän vuotta tai kymmenen? En enää muista koska mahdoin ottaa ne ensimmäistä kertaa, mutta koukussa olin saman tien. Alussa meni tovi ennenkuin löysin täydellisen kynsien tekijän – mutta kun löysin Airin, kynsihuolet oli kerralla ratkaistu. On tärkeää, että rakennekynnet ovat ohuet ja kestävät. Jos kynnet irtoavat – hermo menee. Se näyttää rumalta ja on korjattava heti ja siksi kynsien on oltava superhyvin tehdyt. Kenellä on aikaa juosta korjaamassa yhtä kynttä, kun on elämä elettävänä? Kynsien tekemiseen saa kulua maksimissaan tunti ja salongissa tulee olla TV ja kahvia. Kohtuullisen helposti löytyvä parkkipaikka on selkeä etu :)

Monet ovat kyselleet, että kuinka voin sitten tehdä sitä taikka tätä, eli kaivaa kukkamaata, leipoa, siivota jne. jne. mutta ainoa kerta kun kynnet ovat olleet tiellä tai jotenkin hankalat oli pari vuotta sitten, kun olin ajamassa enduroa Saharassa. Pitkät kynnet eivät mahtuneet kovin hyvin ajohanskoihin ja tuntuivat muutenkin hankalilta kun ajettiin tuntikausia haastavassa maastossa. Niinpä pyysin huoltoteknikolta sivuleikkurit työkalupakista ja nips ja naps katkoin kynnet nysiksi. Asiaan olisi voinut tietysti varautua etukäteen ja teettää ihan lyhyet kynnet, mutten tajunnut sitä tehdä.

Kynsissä on omat muotikotkotuksensa, kuten kaikessa kauneuteen liittyvässä, mutta minusta parhaat ovat olleet klassiset mantelin muotoiset kynnet ja niissä ranskalainen lakkaus. Välillä olen hullutellut kaikenlaisilla kuvioilla mutta palaan aina perinteiseen. Nyt kuuminta hottia lienevät aivan teräväkärkiset kynnet. Kokeilinkin niistä hillittyä versiota, mutta kun ensi viikolla menen Airin luokse, palaavat mantelinmuotoiset kynteni taas kuvioihin.

(Ai että rakastan muuten tätä napu napu –äänta kun kirjoitan!)

Iloista kevätpäivää ihanat!

Love

xoxo

Hanna

http://rakennekynsi.net/studio/

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011