Sunnuntaikävely ja kuuma kaakao

Talvi on ollut pitkä ja kylmä, aurinkoa ei ole näkynyt muualla kuin päivänvalolampussa ja lumitöitä on riittänyt ahdistukseen saakka. Tänä viikonloppuna, täällä meidän suunnalla ainakin, aurinko paistaa, hanki kimmeltää ja mieli tekee mennä ulos ulos ulos! Aamuvarhaisella linnut laulaa ja ilma lämpenee kylmän yön jälkeen nopeasti.

Pienenä tyttönä tällainen päivä oli automaattisesti tarkoitettu sunnuntaikävelyyn. Äiti pisti karjalanpaistin uuniin ja sitten mentiin. Joskus kävelimme vähän kauemmaksi ja söimme ravintolassa tai kävimme Herttoniemen Vanhassa myllyssä kaakaolla. Kuuman suklaajuomaan päällä kenotti aimo kökäle kermavaahtoa, eikä se juoma ollut mitään sokerista O’byta vaan paksua suklaasta tai Van Houtenista keitettyä aitoa kaakaota. Jotenkin kummallisesti muistan noiden retkien ääni- ja tuoksumaailmankin. Ja sen pyhäpäivän rauhan ja ihmeellisen turvallisen olon, joka niihin liittyi. Sunnuntaikävelyistä puuttui kaikenmaailman reutominen, rytääminen ja jyllääminen täysin. Käveltiin herraskaisesti. Ei puhettakaan jostain hikiliikunnasta tai kuntoilusta. Kotiin palattiin posket punaisina ja väsyneinä, sillä kyllä siellä ulkona varmasti parituntia vierähti. Sitten toivottiin, että nenänpäällä näkyisi muutama merkki auringosta – pari piskuista pisamaa.

Kuvassa on meidän olohuone joskus lapsuudessa. pannumyssyn alla kannussa on kaakota ja taitaa olla pääsiäisen tienoo - kukkaista päätellen

Kun kotiovi aukesi toivotti valmiin pataruoan tuoksi ter4vetulleeksi ja äkkiä oltiinkin jo ruokapöydässä. Ruuan jälkeen isä meni nokkaunille ja kotona vallitsi pyhäpäivän hiljaisuus ja rauha.

Aika erilaisia ovat sunnuntait nykyään, kun kaupat ovat auki, kuntosalit jytkäävät rokkia, poppia ja kolisevia painoja. Maanatain kiireet kolkuttavat jo takaraivossa kiivaina ja valmistautuminen seuraavaan viikkoon alkaa. Usein – mutta ei aina, onneksi. Välillä on niin hyvä viettää vanhanajan sunnuntaita. Siihen kuuluu myös se, että syömään tulee mummi ja ukki. Heille maistuu aina karjalanpaisti, lihamureke tai kaalilaatikko. Helpot vanhan ajan klassikot. Jokaisella lienee hyvät reseptit niihin, mutta oletko koskaan keittänyt kaakaota Lisa-mamman tapaan? Siihen ei ole muuta reseptiä kuin sopiva näppituntuma, mutta ainekset voin luetella:

Täysmaitoa
Van Houten kaakaota
Munankeltuainen tai kaksi
Suolaa
Vaniljaa
Sokeria

Näistä aineksista kun keittää kaakaon se on suklaajuomaa vailla vertaa! Päälle sitten iso lusikallinen paksuksi vaahdoksi vispattua kylmää kermaa.

Ai että miksi keltuisia ja suolaa? No keltuaiset suurustavat kaakon paksuksi ja suolaa tulee vain veitsenkärjellinen, se antaa sopivasti särmää juomalle. Pienen terän. Suhteista ei ole aavistustakaan, maistamalla se menee. Voi sekaan sulattaa kappaleen tummaa suklaata ja mausteeksi käy toki myös chili. Kakkua ei tarvita kaveriksi, mutta jos jotain tekee mieli, niin tuore vastaleivottu peruspulla on ehkä se paras!

Makiaa pyhäpäivää! Mums!

Kyllä makea elämä on ihanaa – aina väillä ?

Pus
Hanna