Viime viikko oli yhtä menoa ja lentoa. Se sopii minulle mainiosti. On ihanaa, kun on säpinää ja säihkettä.

Sunnuntaina olin tutustumassa uuteen painonhallintatapaan. Olonkeveys on painonhallintaryhmä, jossa ei jaeta reseptejä eikä punnita ryhmän jäseniä. Koko homma perustuu mielen ja tunteiden hallintaan. Ohjelmassa tähdätään pysyviin elämäntapamuutoksiin, joihin päästään pienin askelin. Päämäärät jokainen asettaa itse. Kaikki lähtee pään sisältä ja sinne siellä pyrittiin vaikuttamaan. Ajattelutavan muutos ja pienet viikoittaiset tavoitteet vievät kohti hoikempaa tulevaisuutta. Huomasin jälleen kerran, siellä istuessani, että rakastan ihmisiä. Muuta en voi näistä lähimmäisistäni sanoa, sillä ryhmässä on kaikilla vaitiolovelvollisuus. Omat tavoitteeni ovat nyt muualla kuin painon hallinnassa – haluaisin hallita paremmin aikaani ja huomasin, että Olonkevys –ohjeet pätevät myös siihen. Saa nähdä kuinka onnistun tulevien neljäntoista viikon aikana oppimaan kalenterin hallintaa.

Maanantaina oli jännät paikat, kun polveeni pistettiin Natriumhyaluronaattia. Neulan työntäminen polveen on ollut yksi pahimmista painajaisistani ja olen tosissani tehnyt pääni kanssa töitä, että ottaisin sen vaan pikkujuttuna. Selvisin siitä hienosti ja olin todella ylpeä marssiessani vastaanotolta ulos. Olin oikea oman elämäni sankari. Siinä kotiin ajellessani mietinkin, että olin ollut super-rohkea. Kun kerroin suusyövästäni Inhimillinen tekijä –ohjelmassa sain paljon palautetta. Monet olivat sitä mieltä, että olin rohkea, kun kerroin sairaudestani. Voin vakuuttaa, ettei se ollut mitään siihen verrattuna, että en huutanut kurkku suorana kauhusta odottaessani piikin painumista polveeni.

Tiistaina piti sitten nauttia elämästä ihan iisisti, polven takia, ja kun minut oli vangittu kotiin, sain kaikki paperityöt tehtyä! Siitä tulee olon keveyttä kyllä niin, että alkaa suorastaan leijua!
Keskiviikkona olikin sitten jo hulinaa sopivasti. Aamupäivällä oli tiedotustilaisuus Bonaquan ja Punaisen ristin yhteistyöstä. Tavoitteena on viedä tänä vuonna 50-80 miljoonaa litraa puhdasta vettä Afrikkaan. Viimevuoden yhteistyökumppani oli tanskalainen yritys joka valmistaa LifeStraw-pillejä. Nämä pillit viedään Afrikkaan ensi viikolla ja minä saan mennä mukaan! Siitä tulee jännittävä matka!

Torstaiaamuna söin aamiaista Arabian tiedotustilaisuudessa Annantalon Lasten kirjakahvilassa Arabian taideosaston taiteilijoiden Kristiina Riskan ja Kati Tuominen-Niittylän kanssa. He ovat suunnitelleet ihanan Koko astiasarjan ja nyt siihen tuli uusia värejä ja astioita. Kun kuuntelin Kristiinaa ja Katia tajusin, että he ovat tavattoman rohkeita. He kertoivat, että valitessaan astioiden värejä he päättivät, että teekuppi on sininen, koska ”teenjuoja varmasti haluaa juoda teensä sinisestä kupista”. Heillä on teoriassa valittavinaan kaikki maailman värit ja heillä on rohkeutta valita yksi. En uskaltaisi! Kun T.i.l.a. –ohjelmaa tehdessäni tein askarteluohjeita ja malleja päädyin aina vähintään viiteen näytteeseen, jotka oli tehty samalla tekniikalla. Minimalistille yksi, maksimalistille yksi, romantikolle yksi, kirkkaista väreistä yksi, yksi pastelli….jne. jne. Ei ollut tarvittavaa rohkeutta valita ja olla uskollinen omalle maulle!

Illalla juonsin uuden upean meikkikoulun avajaiset. Make up For Ever Academy eli MUFE on meikkikoulu jossa kaikki opettajat ovat suorittaneet kansainvälisen tutkinnon ja josta oppilaat myös saavat kansainvälisesti pätevän ja tunnustetun todistuksen. Paikalla oli huikeita ilmestyksiä ja hienoja vieraita sekä elävä vieraskirja – tankotanssija Leo Heng, jonka pintaan sai kirjoittaa nimensä! Siinäpä rohkeutta kerrakseen!

Perjantai-aamuna kiskoin toppapuvun pyjaman päälle ja lähdin reilun tunnin kävelylenkille ystäväni Mian kanssa. Tämä pyjama- asia on hiukan arka juttu…Käyn kosmetologillani Tainalla usein vartalohoidoissa. Hoitola on vartin ajomatkan päässä kotoani. Kesäaikaan ja aika myöhään syksylläkin…joo ja aikaisin keväällä myös J laitan vaan kengät pyjaman kaveriksi ja hurautan vastaanotolle. Olisi siinä lystiä kerrakseen, jos vaikka autosta menisi rengas puhki! No, aika hullusti kävi perjantainakin. Ryhdyin töihin lenkin jälkeen enkä viitsinyt pukeutua sen kummemmin. Puolilta päivin minulla oli asiakkaani kanssa kuukausittainen puhelinneuvottelu välillä Suomi-Belgia-Englanti. Yleensä ne kestävät 15-20 minuuttia. Nyt juttua riittikin enemmän ja yhtäkkiä huomasin että kello on jo yksi! Eipä siinä mitään, mutta luokseni oli tulossa valokuvaaja Jutta Kuure, jota en ole ennen tavannut. Samalla, kun huomaan ajan kulun, kuulen kuinka ovi aukeaa ja Jutta tulee sisään! Saan neuvottelun päättymään ja siinä istun nojatuolissa - pyjamassani, tukka pystyssä, villasukat rullalla ja huusholli vähän sinnepäin siistinä! Ai että mä nauroin! Mutta mitäpä siinä enää oli tehtävissä? Pyjama-espressot juotiin, manteleita ja tummaa suklaata syötiin ja Jutta antoi käyttööni laukun jonka huimat värit karkottavat harmauden, jos sellainen vaanii. Sinne saan mahtumaan kamerani ja tietokoneeni, kun suuntaan Afrikkaan.

Lauantai oli niin hieno päivä että luulin sitä sunnuntaiksi joten sain tällä viikolla kaksi sunnuntaita! Miten ihanaa! Jälkimmäisenä kävin sekä Body pumpissa että hot joogassa ja koetin keksiä molemmissa kuinka saan liikkeet tehtyä rasittamatta tuota vasenta polveani. Kyykyt jäivät kyllä tekemättä. Tulevaisuudessa on kehitettävä konsti, jolla pidän pyllyn kurissa ilman kyykkäämisiä, ettei se riipaise kynnyksestä tikkuja mukaansa ovesta mennessäni!

Iloa, säpinää ja säihkettä Sinun viikkoosi myös!

Love xx

Hanna


www.borneocolors.fi

www.olonkeveys.fi

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2012
2011