Viime viikko oli yhtä menoa ja lentoa. Se sopii minulle mainiosti. On ihanaa, kun on säpinää ja säihkettä.
Sunnuntaina olin tutustumassa uuteen painonhallintatapaan. Olonkeveys on painonhallintaryhmä, jossa ei jaeta reseptejä eikä punnita ryhmän jäseniä. Koko homma perustuu mielen ja tunteiden hallintaan. Ohjelmassa tähdätään pysyviin elämäntapamuutoksiin, joihin päästään pienin askelin. Päämäärät jokainen asettaa itse. Kaikki lähtee pään sisältä ja sinne siellä pyrittiin vaikuttamaan. Ajattelutavan muutos ja pienet viikoittaiset tavoitteet vievät kohti hoikempaa tulevaisuutta. Huomasin jälleen kerran, siellä istuessani, että rakastan ihmisiä. Muuta en voi näistä lähimmäisistäni sanoa, sillä ryhmässä on kaikilla vaitiolovelvollisuus. Omat tavoitteeni ovat nyt muualla kuin painon hallinnassa – haluaisin hallita paremmin aikaani ja huomasin, että Olonkevys –ohjeet pätevät myös siihen. Saa nähdä kuinka onnistun tulevien neljäntoista viikon aikana oppimaan kalenterin hallintaa.
Maanantaina oli jännät paikat, kun polveeni pistettiin Natriumhyaluronaattia. Neulan työntäminen polveen on ollut yksi pahimmista painajaisistani ja olen tosissani tehnyt pääni kanssa töitä, että ottaisin sen vaan pikkujuttuna. Selvisin siitä hienosti ja olin todella ylpeä marssiessani vastaanotolta ulos. Olin oikea oman elämäni sankari. Siinä kotiin ajellessani mietinkin, että olin ollut super-rohkea. Kun kerroin suusyövästäni Inhimillinen tekijä –ohjelmassa sain paljon palautetta. Monet olivat sitä mieltä, että olin rohkea, kun kerroin sairaudestani. Voin vakuuttaa, ettei se ollut mitään siihen verrattuna, että en huutanut kurkku suorana kauhusta odottaessani piikin painumista polveeni.
Tiistaina piti sitten nauttia elämästä ihan iisisti, polven takia, ja kun minut oli vangittu kotiin, sain kaikki paperityöt tehtyä! Siitä tulee olon keveyttä kyllä niin, että alkaa suorastaan leijua!
Keskiviikkona olikin sitten jo hulinaa sopivasti. Aamupäivällä oli tiedotustilaisuus Bonaquan ja Punaisen ristin yhteistyöstä. Tavoitteena on viedä tänä vuonna 50-80 miljoonaa litraa puhdasta vettä Afrikkaan. Viimevuoden yhteistyökumppani oli tanskalainen yritys joka valmistaa LifeStraw-pillejä. Nämä pillit viedään Afrikkaan ensi viikolla ja minä saan mennä mukaan! Siitä tulee jännittävä matka!
Torstaiaamuna söin aamiaista Arabian tiedotustilaisuudessa Annantalon Lasten kirjakahvilassa Arabian taideosaston taiteilijoiden Kristiina Riskan ja Kati Tuominen-Niittylän kanssa. He ovat suunnitelleet ihanan Koko astiasarjan ja nyt siihen tuli uusia värejä ja astioita. Kun kuuntelin Kristiinaa ja Katia tajusin, että he ovat tavattoman rohkeita. He kertoivat, että valitessaan astioiden värejä he päättivät, että teekuppi on sininen, koska ”teenjuoja varmasti haluaa juoda teensä sinisestä kupista”. Heillä on teoriassa valittavinaan kaikki maailman värit ja heillä on rohkeutta valita yksi. En uskaltaisi! Kun T.i.l.a. –ohjelmaa tehdessäni tein askarteluohjeita ja malleja päädyin aina vähintään viiteen näytteeseen, jotka oli tehty samalla tekniikalla. Minimalistille yksi, maksimalistille yksi, romantikolle yksi, kirkkaista väreistä yksi, yksi pastelli….jne. jne. Ei ollut tarvittavaa rohkeutta valita ja olla uskollinen omalle maulle!
Illalla juonsin uuden upean meikkikoulun avajaiset. Make up For Ever Academy eli MUFE on meikkikoulu jossa kaikki opettajat ovat suorittaneet kansainvälisen tutkinnon ja josta oppilaat myös saavat kansainvälisesti pätevän ja tunnustetun todistuksen. Paikalla oli huikeita ilmestyksiä ja hienoja vieraita sekä elävä vieraskirja – tankotanssija Leo Heng, jonka pintaan sai kirjoittaa nimensä! Siinäpä rohkeutta kerrakseen!
Lauantai oli niin hieno päivä että luulin sitä sunnuntaiksi joten sain tällä viikolla kaksi sunnuntaita! Miten ihanaa! Jälkimmäisenä kävin sekä Body pumpissa että hot joogassa ja koetin keksiä molemmissa kuinka saan liikkeet tehtyä rasittamatta tuota vasenta polveani. Kyykyt jäivät kyllä tekemättä. Tulevaisuudessa on kehitettävä konsti, jolla pidän pyllyn kurissa ilman kyykkäämisiä, ettei se riipaise kynnyksestä tikkuja mukaansa ovesta mennessäni!
Iloa, säpinää ja säihkettä Sinun viikkoosi myös!
Love xx
Hanna
Sain ex tempore –mahdollisuuden lähteä viikoksi Espanjaan juuri kun kelit kotona olivat tylsääkin tylsemmät. Kirjoitan tätä hotellin sängyllä (ja ergonomia on taas ihan päin mäntyä ja se tulee kostautumaan!) ovi on auki terassille ja aamuaurinko paistaa jo ihanasti luvaten lämmintä päivää. Hetki sitten olin aamiaisella ulkona ja kuuntelin kuinka mainingit löivät rantaan, aaah super-ihanaa. 
En ole koskaan ajatellut kuinka helppoa ja lopulta edullista on ottaa pieni tauko talvesta ja lähteä kuntolomalle viikoksi. Tähän aikaan – tammikuussa – saa matkustaa melko kauas, jos haluaa todellista paahdetta ja lämmintä merivettä. Mutta Espanja on oikein nappi vaihtoehto, jos ei halua panna matkaan paljon rahaa ja tähtäimessä on kuntoilu ja sääksi riittää Suomen kesän kaltainen ilma. On hiljainen sesonki ja hotellien hinnat ovat edullisia, lentoyhtiöiltä saa hyviä tarjouksia eikä perillä takuuvarmasti sada räntää. 
Paikka valittiin melko sattumavaraisesti ja määränpääksi valikoitui Benalmadena - tuttavallisesti Pena ja Leena - Costa del Solilla. Matkalaukkuun pistin liikuntatrikoita, uikkareita ja lenkkareita. Mukaan tulivat myös kävelysauvat. 
Aamut ovat alkaneet tunnin sauvalenkillä osittain laatoitettua rantatietä pitkin ja osittain hiekalla. Rakastan merta ja sen ääniä ja on ollut ihanaa kävellä nousevan auringon värjäämän taivaan rusotuksessa. Mutta ihanaa on ollut myös kohdata muut lenkkeilijät! Varsinkin rantaväylällä käsi kädessä kulkevat mummot ja papat! En ole missään aikaisemmin nähnyt niin paljon rakkautta ja hellyyttä kulkemassa, kuin täällä. Ikähaarukka on lavea, kansallisuuksia on äärestä laitaan, asut ja kampaukset sekä hiusten ja ryppyjen määrät vaihtelevat, samoin askelluksen tahti, mutta käsi pitää kädestä ja hymy on herkässä. Lenkkipolun varrella rannassa on kuntoilulaitteita joita käyttävät yhtälailla parikymppiset kuin seitsemänkymppiset. Täällä vanhemmankin ihmisen on helppoa pitää huolta kunnostaan ja liikkua, kun ei ole kylmää eikä liukasta. 
Omaan ohjemaani on kuulunut myös punttitreeni hotellin kuntosalissa, polkupyöräily pitkin rantaa, hiillostetut sardiinit ja hotellin yllättävän muikea kylpylä, jonka altaassa on merivettä ja kahdeksan erilaista turbiinisuihkuilla varustettua vesihierontapistettä. Ilahduttavaa on voima, jolla vesi tulee ja hieroo selkää, jalkoja jalkapohjia jne. Kun on kiertänyt altaan kerran, voi piipahtaa suomalaisessa saunassa (!) ja ottaa toisen kierroksen ja päättää sen turkkilaisen saunan lempeisiin höyryihin. Kävin myös puolen tunnin rentouttavassa hieronnassa, joka oli sitä minkä nimikin lupasi. 
Aikamoista herkkua siis talven keskellä. Ihanaa on, kun arki ja pimeys katkeaa hetkeksi palmujen katveeseen, mutta ihaninta on nähdä käsi kädessä kulkevat ihmiset. Rakkaus lämmittää kuumemmin kuin aurinko, vaikka sitä vain katsoisi! 
With love Hanna
Tykkään ihan älyttömästi leipomisesta ja myös hyvien leivonnaisten syömisestä, totta kai! Tänä jouluna aloitin kuitenkin laihduttamisen kaksi viikkoa ennen joulua , enkä juuri maistanut leipomuksiani itse. Leivoin silti paljon, lahjoiksi ystäville ja iloksi perheelleni. Yksi kakku nousi super suosikikseni – ei kylläkään siksi, että sitä olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen ihanaa leipoa, vaan siksi että sen taikina maistui niin ihanalta! Sillä sekoituskauha on ihan pakko nuolla, siinä ei auta mikään! Tästä päästäänkin sopivasti työvälineisiin. Sain lahjaksi syksyllä Fiskarsin sekoituslusikan, jonka reunoja kiertää silikoni. Se on aivan mahtava kapine! Kauniiksi en sitä tosiaankaan voi väittää, mutta se toimii! Sillä sekoitan kaikki taikinat ja se saa nuolla kulhot ja kattilat. Ei tule paljon tiskiä ja nautin siitä kun kaikki taikina lähtee kulhosta vuokaan. Toinen ihana leivontatyökaluni on mittalusikkanippu, jonka sain Amerikan-matkalla ystävältäni Pikiltä. Se on niin kaunis ja toimiva. Tulen onnelliseksi aina, kun mittaan sillä kanelia, vaniljaa, inkivääriä, leivinjauhetta ja milloin mitäkin käsillä olevaan keitokseen. Se onkin juuri niin kivaa, kun ympärillä on mielihyvää tuottavia tavaroita, joilla on yleensä vielä mukanaan joku tarina. Mutta otsikossa on kuitenkin kysymys pähkinöistä! Ja niitä nyt purraan – ihan konkreettisesti! Leivoin nimittäin taatelikakun, jossa taatelit keitetään espressokahvissa ja kakun päälle tehdään toscakuorrutus. Erityistä iloa tällä kertaa leipoessa tuotti se, että sain monta pussinpohjaa tyhjäksi. Monesti pähkinöitä syödään erityisesti jouluna ja sitten ne unohtuvat kaapin perukoille ja otetaan esille taas seuraavana jouluna. Se on paha juttu, sillä pähkinöissä on paljon (hyvää) rasvaa ja ne härskiintyvät siellä kaapissa ja alkavat maistua pahalta. Siksi siis liitän tähän kakkuohjeeni. Leivo kakku ja pyydä ystävät kahville! 
• Minulta löytyi vain osa tarvittavista taateleista ja käytin lisänä viikunoita • Irtopohjavuoka on tähän kakkuun paras, se kannattaa ensin voidella ja sitten leikata pohjalle leivinpaperista pyörylä. Samoin vuoan reunoille kannattaa leikata vuokaa sentin, pari vuokaa korkeampi suikale leivinpaperista. Tosca nimittäin kuohuu helposti yli ja uuninpesu on tyhmää puuhaa. • Toscakuorrutukseen voi käyttää mantelilastuja tai mantelirouhetta, tai niiden ja kokonaisten pähkinöiden yhdistelmää. Minä laitoin kaikki avattujen pussien pähkinät käyttöön = mantelirouhetta, kokonaisia manteleita sekä pekaani- ja cashew -pähkinöitä. Osan kokonaisista manteleista pilkoin veitsellä vähän pienemmiksi. • Mitä vähemmän kuorrutuksessa on lastuja tai rouhetta sitä enemmän pähkinöitä kuorrutukseen kannattaa laittaa, että saa mukavan tukevan koostumukseen kuorrutteeseen. Kahvinmakuinen taatelikakku 250 g taateleita 2 dl espressokahvia 200 g voita 2 munaa 2 dl fariinisokeria, palmusokeria tai muscovadosokeria tai niiden yhdistelmää 1 dl smetanaa, kermaviiliä, kreikkalaista jugurttia tai ranskankermaa 3 dl vehnäjauhoja ½ dl perunajauhoja 2 tl leivinjauhetta 2 tl kanelia 2 tl vaniljasokeria Toscakuorrutus 
100 g voita 100 g mantelilastuja TAI 150-200 lastujen ja kokonaisten pähkinöiden sekoitusta 1 dl sokeria 2 rkl kuohukermaa 2 rkl vehnäjauhoja Paloittele taatelit kattilaan ja jos käytät kokonaisia taateleita, poista niistä kivet. Lisää espresso ja keitä kunnes taatelit ovat pehmenneet. Lisää voi ja anna sen sulaa joukkoon. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi munavaahtoon vuorotellen taateliseoksen ja kermaviilin kanssa. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan jonka olet vuorannut leivinpaperilla. Paista uunin alaosassa 175°C noin 30 minuuttia. Tee kuorrutus: Laita kaikki kuorrutuksen aineet yhtä aikaa kattilaan, laita lämpö päälle ja anna kiehahtaa. Kaada kuorrute esipaistetun kakun päälle ja jatka paistamista vielä noin 10 minuuttia. 
