Väsymys taitaa olla aika salakavala juttu

Ihan terve perusväsymys on selkeä asia, mutta luulen, että on olemassa salakavalaa piiloväsymystä, jota ei aina huomaa.

Karmea, ärsyttävä, sinnikäs ja pirullinen päänsärky on piinannut minua reilun kuukauden ajan. Mitään järkevää syytä en ole löytänyt. Minähän olen ns. päänsärkyihmisiä ja migreeni on tuttu juttu, mutta päänkivistykset jäivät, kun aloitin harrastamaan Fustraa. Kunnes ne palasivat aivan mystisesti. Mikä ikävintä, ne olivat sorttia, jota ei saa millään pois. Jonkinlainen jännityspäänsäryn ja migreenin punos, jossa toinen ruokkii toista. Kun siihen sitten syö tarpeeksi kipulääkkeitä saa vielä vatsaparkansakin hajalle. Mistään pikku kivusta ei ollut kysymys, sillä välillä olin oikeastaan varma, että kuolema koittaa. Jos kipua arvioidaan mittarilla 1-10 niin kympissä mentiin. Verenpainelukemat olivat taivaita hipovat.

Fustra-valmentajani koetti löytää syytä, muutettiin treeniä ja palattiin avaaviin perusharjoituksiin, joita tehtiin rauhassa ja huolellisesti. Hän kyseli elintavoistani ja varmisteli moneen otteeseen, että nukun tarpeeksi. Levon määrä on tärkeää, hän toisteli. Olen aamuvirkku ja olen aina tarvinnut noin kuusi tai seitsemän tuntia unta yössä. Sen verran nukuin nytkin. En juhli myöhään yössä ja vietän muutenkin säännöllistä elämää. Pientä stressiä ja huolta oli kyllä – no ehkä suurtakin, mutta koin ettei se uneeni vaikuttanut. (Vaikka juuri nyt muistankin, että näin aivan tolkuttomia painajaisia….) Päivät olivat täynnä touhua, mutta en ollut kiireinen.

Viimeinen touhupäivä oli sitten keskiviikko, joka päättyi ihanaan hetkeen ystävien luona vähän ex tempore. Istuin kuokkavieraana synttärijuhlilla, jossa oli perhettä ja ystäviä. Tunnelma juhlissa oli ihana ja tunsin kuinka väsymyksen hyökyaalto vyöryi ylitseni, mutta en vieläkään ymmärtänyt, kuinka väsynyt olin. Lähdin kotiin pakkaamaan, koska aamulla klo 5.30 oli lähtö kesämökille Saarenmaalle.

Ja kuinkas sitten kävikään? Torstaina ajeltiin ja seilattiin mökille. Matka on leppoisa, vaikka kestää kahdeksan tuntia. Aurinko paistoi ja tienvieret kukkivat. Oli ihanaa. Perillä tehtiin hyvää ruokaa ja kas kas – väsymys painoi silmät kiinni jo aikaisin. Nukuimme pitkään. Minä tietysti heräsin jo viideltä, mutta menin takaisin sänkyyn ja nukahdin. Päivällä menin kasvohoitoon ja nukuin kuin tukki puolitoista tuntia, kun kasvojani käsiteltiin. Kosmetologi sai herätellä minua ihan tosissaan, kun käsittely oli ohi.

Mökillä muut menivät saunaan, minä nukuin sohvalla. Kävelin kuin unessa omaan sänkyyni ja nukuin aamuun saakka. Kun heräsin, ei särkenyt päätä…

Vietimme ihanan päivän ulkona tekemättä oikeastaan mitään. Kävelimme pellon poikki kauppaan, istuimme kaupan edessä ja söimme jäätelöt. Kävimme tervehtimässä Irinaa, joka huolehtii talostamme ja joko arvaatte? Menimme aikaisin nukkumaan ja nukuimme pitkään…

Rakastan narulla kuivuvaa pyykkiä ja olen kuvannut tämän saman paikan kymmeniä kertoja. Nyt siihen vielä liittyvät kukkivat valko- ja keltavuokot - niin ihanaa ja rauhallista, aitoa.

Keltavuokkoja ja valkovuokkoja

Irinalla oli pupuja! oi oi! Olisin saanut ostaa niitä pataan pistettäväksi ja olisin ostanutkin, mutta kanssalomailijat eivät hennonneet. Taidan olla aika raaka. Ei olisi tehnyt heikkoakaan, pistää pupu pataan. Irina lupasi vielä toimittaa sen mökille 'patavalmiina'

Irinalla on myös kanoja - ja minulla on tuoreita munia :)

Kasvihuoneesta mukaan tuli salaattia, ruohosipulia ja sipulinvarsia!

Eipä ole pää kipeä. On rento olo. Vähän kiristää niskaa ja hartioita, kun pitkään jatkunut kipu on niitä kiristellyt. Tänään menen hierontaan. Mutta koska opin kuuntelemaan kroppaani, päätäni tai Fustra-valmentajaani? Täydellinen ylläri oli tämä väsymyksen määrä. Loma on kyllä tärkeää ja paikka jossa kaikki vaan yksinkertaisesti unohtuu. Ja eletään hetkessä, huolta vailla. Joillekin se voi olla koti, mutta minä teen freelancerina töitä kotona, joten työt ovat aina läsnä. Taitaa olla aika hankkia työhuone muualta.

Rentoa ja ihanaa pääsiäistä, olkoon se huolta vailla

Rakkaudella

Hanna